perjantai 22. joulukuuta 2017

Bella saa pentuja

teksti Henna Helmi Heinonen, kuvitus Reetta Niemensivu



Julia saa kuulla, että heidän Bella-koiransa saa pentuja, ja kohta ne ovatkin jo tulleet. Sitten Juliaa jännittää mitä hänen paras kaverinsa Anni sanoo pennuista.

Lukijaa yllätti se, että kun pennut syntyvät, ne heti seuraavassa luvussa ovat jo luovutusikäisiä. Olisi siihen väliin mahtunut jotakin tarinaa pentujen kasvamisesta. Odotan silti jatko-osia.

lauantai 19. elokuuta 2017

Kuriton koiranpentu

kirjoittanut Helena Meripaasi


Helena Meripaasi on taas vauhdissa! Uusi upea koiraromaanisarja on alkanut. Tässä tarinassa toisensa kohtaavat kolme tyttöä, jotka koulussa eivät ole ystävystyneet. Allulla on kouluttamaton kääpiöpinseripentu, Christan kissa on juuri jouduttu lopettamaan ja Erikalla ja hänen eläinlääkäriäidillään on sekä kissoja että koiria ja paljon tietämystä eläimistä.

Tarinan tytöillä on erilaiset kodit ja erilaiset kiinnostuksen kohteet, mutta silti he löytävät yhteisiä asioita eläinten parista. Meripaasi kirjoittaa asioista, jotka hän tietää, joten kirja antaa samalla myös todellista faktatietoja koirista ja kissoista.

Tähän sarjaan odotan innolla jatkoa!


torstai 6. heinäkuuta 2017

Viisi uutta koirakirjaa

Kävin Savitaipaleen nukkekotimessuilla ja ostin itselleni viisi uutta koirakirjaa. Nukkekotikokoa tietysti. On ne vaan niin suloisia! Vaikka eivät kyllä ole mittakaavassa, sillä kuten kuvasta näkyy kirjat ovat oikeasti keskenään eri kokoisia. Anyway, mä niin tykkään! Saattaapi olla, että pitää itsekin tehdä joitakin tuollaisia.




maanantai 5. kesäkuuta 2017

Little Manfred

kirjoittanut Michael Morpurgo

Britannian rakastetun tarinankertojan tosipohjainen kertomus lelukoira Pikku-Manfredista, joka on antanut nimen bordercollie Manfredille. Ollessaan rannalla heitteleämässä keppiä Manfred-koiralleen perheen lapset tapaavat vanhan miehen, joka kertoo heille uskomattoman tarinan nuoruudestaan. Samalla paljastuu Pikku-Manfredin historia sota-ajalta äidin lapsuudesta.

Suosittelen ehdottamaan perheen nuorille kesälomalaisille kuunneltavaksi kirjoja myös vieraalla kielellä, esimerkiksi näitä Michael Morpurgon lyhyitä tarinoita (tämän kesto oli 1h16min), joiden kanssa on mukava kokeilla kielitaidon riittämistä.

Kuuntelin tämän lastenkirjan storytel.fi -palvelun kautta. Sieltä löytyy runsaasti koiratarinoita (ja paljon muita kirjoja) niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin. Storytel tarjoaa ilmaisen kahden viikon kokeilujakson, vaikka jatkossa rajattomasti ääni- ja e-kirjoja saa käyttöönsä pienellä (tätä kirjoitettaessa 16,99€) kuukausimaksulla.

#storytelbuzz17 #buzzador

Ilmestynyt paperikirjana 2013

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Uljas ja kadonnut koira

teksti Reetta Niemelä, kuvitus Salla Savolainen

Päiväkahvin kanssa (no, joo, kahvituokio vähän venähti) vapaapäivän kunniaksi lastenkirja. Tikkumäen koirat on aikanaan tullut luettua, nyt sitten lisää ponikerholaisista.

Tämä on helppolukuinen kirja nuorimmille lukijoille. Mukavasti etenevä tarina on varmasti nuorten lukijoiden mieleen, kun sisältää eläimiä ja ystävyyttä. Ratsastustuntien ja ystävien kanssa touhuamisen lisäksi ponikerholaisia kiinnostaa lähiseudulta karannut koiranpentu.

Koirakirjaksi tätä en ehkä kuitenkaan nimittäisi, mutta heppakirjaksi ehdottomasti. Toki koirista kerrottu (siis se vähä, mitä kerrotaan) on asiasisällöltään erittäin oikein. Luettavaksi suosittelen joka tapauksessa, jos perheessä on sopivan ikäistä lukijaa (kuten minä ☺)

Ilmestynyt 2016, kustantaja Otava, 79 sivua

maanantai 8. toukokuuta 2017

Caddy - kompisen

kirjoittanut Lars Billgren


Päätin verrytellä kielitaitoani, kun törmäsin tähän opaskoiran elämäkertaan. Ja sain ajattelemisen aihetta siitä, miten paljon enemmän opaskoira on näkövammaiselle kuin pelkkä opaskoira. Se on hyvä ystävä ja kaveri, joka on aina mukana. Kirja osoittaa myös sen, että pelkkä koiran omistaminen riitä, vaan näkövammaisen täytyy olla koiransa ohjaaja kodin ulkopuolella liikuttaessa. Monestihan sitä ajattelee, että koira ohjaa ja opastaa, mutta eihän se tiedä minne mennä, ellei omistaja tee päätöksiä.


Kirja kertoo hersyvällä tavalla koiran ja omistajan yhteensovittamisesta, siitä miten koira kävelyttää omistajansa naatiksi hankkiutuessaan kiertotietä kotiin ja miten vapaana juokseva opaskoira on koira eikä opas, ja saattaa jättää luoksetulokutsut kuuntelematta, jos jotakin mielenkiintoisempaa on näköpiirissä. Naurut irtosivat myös siinä, kun kanssakulkija liikennevaloissa sanoo koiralle, että nyt se valo vaihtuu; siis koiralle, ei omistajalle.

Tällaisia kirjoja lukisin mielelläni lisää, mutta ilmeisesti niiden lukijakunta on liian pieni, että niitä kannattaa suomentaa. Harmi.

Ilmestynyt 1997, kustantaja Sollefteå Hundskolan, 104 sivua,
ilmestynyt myös Ultima Esperanzan kustantamana vuonna 2015.


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Jesse aavekoira

kirjoittaneet Merja ja Marvi Jalo

Jenna ja Hannele ovat matkallaan Britanniassa ja pääsevät kyläilemään Skotlantiin Arlingtonin linnaan, jossa elää legenda tornihuoneeseen elävänä muuratusta epämuodostuneesta koirasta, jonka nyyhkytys linnassa edelleen kuuluu. Tytöt joutuvat melkoiseen seikkailuun kummituksen tarinan todenperäisyyttä tutkiessaan. Yllättäen Jennassa ilmenee pelkurin oireita, mitä en muista aiemmista osista. 
Kirjaa on selvästikin pidennetty kertomalla juonen kannalta turhia juttuja, kuten linnan portaikon laskemista paksulla patjalla. Mutta kyllä jännitystäkin on ihan riittävästi. Ihmettelen, miksi aina luen tämän sarjan uudet osat, vaikka en pidäkään näitä koirakirjoina, koska ei niissä mitään varsinaista koiratietoutta ole. Mutta kevyt parissa tunnissa luettava kirja on aina hauska. Ja ehkä jonakin päivänä itsekin kirjoitan taas nuortenkirjoja.

Ilmestynyt 2016, kustantaja WSOY, 131 sivua.