Monelle tulee herkästi mieleen, että erätarinat ovat iäkkäämpien miesten kirjoja. Ajatusta vahvistaa tieto, että tämän kirjan kirjoittamisen aikoihin tekijä Tuominen täytti jo 80 vuotta. Kirja on kuitenkin täynnä "mukaansatempaavia palasia muistin sokkeloista", tekijän omia sanoja lainatakseni.
Vaikka nimi viittaa linnunmetsästykseen, mukaan mahtuu paljon muutakin koirien kanssa harrastettua. On talvikalastusta, Kainuun ja koko Suomen kennelihmisiä, savusaunan lämmittämistä ja polttamistakin, koiran käynnistysvaikeuksia, näätiä oravanpesissä ja jopa pyy muurahaiskeossa.
Herkästi ja eräelämää arvostaen kirjoitettu teos avaa aivan uusia näkymiä entisajan elämään nykykaupunkilaiselle. En voi kuin ihailla entisajan ihmisiä, jotka jaksoivat soutaa tervatynnyreitä neljänkin viikon pituisen matkan tai elää salolla talossaan, joka on päivän kävelymatkan päässä lähimmästä maantiestä.
Kirja tempaa mukaansa, ja lukuelämyksen jälkeen voin todeta kirjailijan tapaan, että "metsässä aivot lepäävät" – jopa kirjan kansien väliin tallennetussa metsässä. Suosittelen lukukokemusta, vaikka metsästäminen ei omiin harrastuksiinsa kuuluisikaan.
Ilmestynyt 2010, 167 sivua, kustantaja Karisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti