perjantai 24. joulukuuta 2010

Jesse joulukoira

kirjoittaneet Mervi ja Marvi Jalo



Tämä on jo kolmastoista osa Jesse-sarjaa. Vuorossa on joululahjapulmien ratkaisemista ja hauskoja (ainakin lukijalle, tuskin kirjan henkilöille) sattumuksia. Jenna ja Hannele lähtevät mukaan Jennaan ihastuneen Eetun ideaan järjestää joulupukkipalvelu laulavien joulukoirien kera. Koiratkin puetaan teemaan sopivasti, mutta tyttöjä silti jännittää, että jossakin pukin ja tontut tilanneista paikoista tunnistetaan heidät. Lue kirja, ja tiedät tunnistetaanko!

Kirja on enemmänkin viihdyttävä pikkuseikkailu kuin koirista kertova tarina, mutta joululahjana se varmasti viihdyttää pitämällä saajansa joulupäivän lukemisen parissa. Älä silti unohda lenkkeilyttää
omaa koiraasi!

Jesse-sarjan 13. osa.

Ilmestynyt 2010, 124 sivua, kustantaja WSOY.


sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Koirani tarina



Tämä osin itse täytettävä kirja antaa tietoa pennun hankinnasta ja opastaa elämään sen kanssa. Kirjan osiot ovat: valmisteluja, sinun pentusi, uusia temppuja, eläinlääkärillä, jalostaminen, matkoilla ja lomilla sekä koiran elämää. Kirja antaa tietoa eri osa-alueilta ja siihen voi tehdä muistiinpanoja omasta koirastaan. Kierreselkämys antaa tilaa pujottaa materiaalia kirjan säilytystaskuihin ja omille merkinnöille on varattu omat paikkansa joka osiossa.

Tekstiä täydentävät sitaatit tunnettujen henkilöiden koiria koskevista ajatuksista. Kannen ympärille pujotettava kuminauha takaa kirjan välissä olevien muistojen tallessa pysymisen. Ulkoasu on rauhallinen pastellisävyineen ja kuvitusta on paljon.

Suomennoksessa olisi voitu kiinnittää enemmän huomiota Suomen oloihin sovittamiseen ja koirasanaston oikeellisuuteen.

Arvostelin tämän kirjan sen ilmestyessä Koirafanitus-lehteen ja tapani mukaan lähetin lehden kustantajalle kiitoksena arvostelukappaleesta. Paletilla oltiin valveutuneita ja pyydettiin faktaa suomennoksen virheellisyyteen liittyen. Edellinen kappale oli arvostelussani, ja se loppujen lopuksi oli aika lievästi ilmaistu, sillä kirjan sisältö oli paikoin säälittävä. Tein heille listauksen kirjan suomennoksen parannuksista sivu sivulta. Pitäisikin käydä jossakin kirjakaupassa katsomassa, onko korjaukseni huomioitu myöhemmässä painoksessa. Ainakin sain kiitokset kommenteistani ja vastauksen, että teoksen kääntäjä ei ollut koiraihminen. (Miksi harrastusta tuntematon kääntää erikoissanastoa vaativan teoksen?!) Suomentajan nimeä ei ole mainittu teoksen tiedoissa. Ehkä kääntäjä halusikin niin, koska oli havainnut oman tietämättömyytensä alan sanastosta.

Ilmestynyt 2010, 144 sivua, kustantaja Paletti.