Jesse kaverikoira

kirjoittaneet Merja & Marvi Jalo

Tällä kertaa Jesse ja Cici luovat uraa kaverikoirina, tosin ilman kyseiseen toimintaan liittyvää ohjaajien ja koirien koulutusta. No, eihän tässä oikeasti vanhusten lemmikeiksi rupeamisesta olekaan kyse, sillä tunnettuun tapaan kaikenlainen muu häslinki täyttää näyttämön. Tapahtuu nimittäin niin kamalia asioita kuten tekohampaiden katoaminen ja karkuun lähtevä papparainen.

Jesse-sarjan 17. osa.

Ilmestynyt 2012, 150 sivua, kustantaja WSOY.

Koirat - Mietteitä nelijalkaisista ystävistämme

Tämä söpö pikkukirja on pehmustettukantinen ja oikein nauhoilla kiinni solmittu. Jokaisella aukeamalla on sympaattinen valokuva koirasta, ja sen vierellä jonkun tunnetun ajattelijan lyhyt mietelmä koirista.

Nämä tällaiset kirjat vetoavat koiraväen tunteisiin. Oivallinen tuliainen koiraperheeseen tai lahjakirjaksi!

Ilmestynyt 2012, 96 sivua, kustantaja Gummerus.

Koiran filosofia

kirjoittanut Eero Ojanen

Tässä on tavallisesta koirakirjasta poikkeavalla tavalla ihmisen ja koiran suhdetta lähestyvä kirja. Kirjassa tutustutaan ihmisen suhteeseen parhaaseen ystäväänsä perehtymällä erialisten tekstien ajatuksiin alkaen jo ajalta ennen ajanlaskumme alkua ja viitaten mm. Raamatun kertomuksiin, joissa esiintyy koira.

Kirjan läpi kulkevana ajatuksena on, että se mitä ajattelemme parhaaasta ystävästämme, kertoo siitä, miten suhtaudumme kanssaihmisiimme. Jos etsit aikuiselle koiraharrastajalle joululahjaa, tämä kirja avaa väyliä hänen ajatuksilleen.

Ilmestynyt 2012, 132 sivua, kustantaja Kirjapaja

Kingi ja joulujen joulu

kirjoittanut Eppu Nuotio, kuvittanut Katri Kirkkopelto



Joulun rauha valtaa mielet ja Kingikin saa vain lekotella huomion keskipisteenä ja nautiskella hellyydestä ja herkuista.

Tämä on kirjasarjan päätösosa. Kingiä tulee heti ikävä. Tällaista kerrontaa lukisin mielelläni lisääkin - siis ihan tällaisena aikuisena akkanakin, vaikka tämä lastenkirja onkin.

Kingi-sarja: Koko saaren Kingi, Kingi kalassa, Kingi karkuteillä, Kingi ja ponteva pentu, Kingi ja kaverit sekä Kingi ja joulujen joulu.

Ilmestynyt 2012, 128 sivua, kustantaja Otava.
Sarja on ilmestynyt myös äänikirjoina ja e-kirjoina.

Sirkuskoira Rico

kirjoittanut Tuija Lehtinen

Monia ihania lasten- ja nuortenkirjoja (kuten myös aikuistenromaaneja) kirjoittanut Tuija Lehtinen on aloittanut uuden kirjasarjan, jossa liikutaan todentuntuisesti sirkusmaailmassa. Kirjan päähenkilönä on Arthur (Arttu), joka kiertää perheensä mukana Suomea Sirkus Mimosan kanssa.

Yhteisössä alkaa kuohua, kun Arttu löytää jackrussellinterrierin, jonka ristii Ricoksi. Koirassa tosiaankin on ainesta sirkuslaiseksi, ihan jopa esiintyjäksi asti. Ja lopulta myös kissanaisen sankariksi.

Ilmestynyt 2012, 143 sivua, kustantaja Otava.

Koiransa näköinen

kuvittanut ja kirjoittanut Tommi Vuorinen ja kirjoittanut Sanna Karppinen

Monesti puhutaan siitä, kuinka omistaja ja koira muistuttavat toisiaan. Nyt aiheesta on ensimmäisen kerran kirjoitettu kirja. Tässä teoksessa koirarodut luokitellaan vanhan kiinalaisen kasvojenlukutaidon eli fysionomian mukaisesti. Kasvojen muodon yhteys luonteenpiirteisiin löytyy sekä koirista että niiden omistajista.

Koiraroduista kerrotaan faktaa tarinanomaisesti. Rotujen luokittelu tulkitsee paikoin melko vapaasti roturyhmittelyä, mutta kirjan todellinen anti perustuukin luonneanalyysiin ja upeisiin karrikatyyripiirroksiin. Kirjassa listataan myös elokuvia ja tv-sarjoja, joissa rodun edustajia esiintyy, sekä julkkiksia, joilla on kyseisen rodun edustaja. Myös julkkiksista Tommi Vuorinen on piirtänyt mainioita karikatyyripiirroksia.

Kyseessä on enemmänkin viihde- kuin tietokirja, enkä luokittelekaan tätä koiratietokirjaksi vaan lukuromaaniksi. Tämä kirja on mahtava lahjaidea koiraihmiselle, jolla on jo rotu- ja koulutusoppaita, mutta joka mielellään lukee koirista lisää.

Ilmestynyt 2012, 228 sivua, kustantaja Otava.

Lintukoiran ikävä

kirjoittanut Seppo Saraspää

Tämä eränovellikokoelma vie lukijansa Tunturi-Lappiin kalastamaan ja metsästämään ja seuraamaan
paikallisten elämää. Monia luonto- ja eräkirjoja tehneen Saraspään kieli on värikästä, ja vaikka sanasto välillä onkin ”lantalaiselle” (kuten pohjoisessa etelän ihmisiä nimitetään) vierasta, asiayhteydestä merkityksen voi päätellä, ja erämaatunnelma on vahva.

Kirja on oivallinen lahjakirja luonnosta ja metsästyksestä kiinnostuneille. Hiukkasen arvon, että luokittelenko tämän koirakirjaksi vaiko en, sillä enemmänkin tämä on eräkirja kuin koirakirja.

ilmestynyt 2012, 182 sivua, kustantaja Karisto.

Häntäkarvan varassa

kirjoittanut Spencer Quinn

Tässä tulee Nuuskijatutkimuksia 2! Luvassa on uudet seikkailut ykkösosasta tutulle etsiväkaksikolle. Chet-koira on jälleen omistajaansa yksityisetsivä Bernietä tarkkavainuisempi. Vaikka kirjan edetessä tuntuu, ettei kumpikaan ole aivan kartalla siitä, mitä he oikeasti tekevät arvokkaan Princess-koiran ja tämän emännän henkivartijoina, niin loppu on silti onnellinen: hurjan seikkailun jälkeen Princess pääsee näyttelykehään voittamaan.

Koiramainen kohellus viihdyttää aikuisia lukijoita, ja jättää odottamaan seuraavaa osaa. Mutta jälkikäteen täydennän tänne, että eipä ole sarjan seuraavia osia suomennettu. Sääli. Pitää varmaan tilata jenkeistä alkukielisinä. Ei sellainen kielikylpy taidoille haitaksi olisi.

Ilmestynyt 2012, 363 sivua, kustantaja WSOY, suomentanut Aila Herronen.


Tässähän näitä olisi (päivitetty joulukuussa 2016 väärään järjestykseen; alkupään osien kansikuvissa Chetillä on tummat korvat, ja voisinkin hollanninpaimenkoiran omistajana luulla Chetiä holskuksi. Sittemmin tarinassa lienee tapahtunut jotakin, kun koiran korva valkaistuu. Tosin jo ensimmäisessä osassa on käynyt ilmi, että Chet on bordercollie):

Topi ja Rasseli

kirjoittanut Anne Seppälä

Tämä on Koirakaverit-sarjan viides ja viimeiseksi jäänyt osa. Siinä Topin perheen naapuriin otettu löytökoira Rasseli syö sopimattomia ja joutuu leikkauspöydälle. Sitten ilmaantuu löytökoiratarhasta otetun Rasselin entinen omistaja paikalle vaatimaan koiraansa takaisin. Ja siitä seuraakin melkoinen jännitys/kammotustapaus...

Kirjailija pyrkii herättelemään lukijoitaan kirjansa henkilöitä parempaan koiranpitoon antamalla päähenkilönsä Sirun hoitaa Topia melko huolettomasti. Koira päästetään karkuretkistään huolimatta kotipihalta vapaaksi vaeltelemaan omia aikoja naapuritonteilla, ja lenkilläkin kouluttamaton koira on yleensä irrallaan. Ei siis ole ihme, jos ongelmia tulee. Oppia tällaisesta vastuuttomasta koiranpidosta ei todellakaan kannata ottaa.

Koirakaverit-sarjaa lukee kevyenä välipalana, jossa ei juuri mitään opittavaa koirista ole, mutta kulmakunnan lasten ystävyyssuhteita lukija voi paikoin jopa kadehtia.

Koirakaverit -sarjassa on ilmestynyt kaikkiaan viisi osaa: Topi saa uuden kodin, Topi löytöretkillä, Topin talvipuuhia, Topi karkuteillä ja Topi ja Rasseli.

Ilmestynyt 2012, 109 sivua, kustantaja Karisto.

Koirakieltä - Opi ymmärtämään koirasi käyttäytymistä

kirjoittanut David Alderton

Tämä kirja opastaa tulkitsemaan koiran eleitä ja tekemisiä. Ensin käsitellään arkielämään liittyviä toimintoja, sittemmin paneudutaan korvien, hännän ja muun kehonkielen tulkitsemiseen, pennun
toimiin ja koiran käytökseen erilaisissa tilanteissa kodin ulkopuolella. Lopussa esitellään erilaisia työkoiria ja mainitaan rotuja.

Kirja on mainio perusteos uudelle koiranomistajalle, ja miksei kokeneemmallekin, mutta lukukokemusta hiukan häiritsee paikoin käytetty melko erikoinen sanasto. Pääsen siis taas "silittämään" kustantamopomojen päätä kääntäjän valinnasta...

David Alderton opiskeli eläinlääketiedettä Cambridgessa, Englannissa, mutta allergisoitui opiskelujensa loppuvaiheessa niin pahasti, että joutui luopumaan eläinlääkärin urasta. Hän keskittyi lemmikkieläinkirjojen tekemiseen, ja häneltä on suomennettu jo seitsemän koirakirjaa.

Ilmestynyt 2012, 176 sivua, Minervakustannus, suomentanut Katja Kangasniemi.

Kuinka pikku Täplästä tuli ISO KOIRA

kirjoittanut Hellevi Salminen, kuvittanut Erika Kallasmaa

Täplän kasvamista seuraava kirja on perheen nuorille lukijoille suunnattu teos. Siitä huolimatta isompienkin kannattaa lukea tämä hellyyttävä tarina pienestä tiibetinterrieristä, joka ison rotutoverinsa kanssa muuttaa maalta kaupunkiin. Sillä harvoin tapaa romaania, jossa todella osataan asettua koiran näkökulmaan tällä näin aidosti.

Kirja kertoo osuvasti muun muassa kuinka koirat joutuvat vaihtamaan metsässä juoksemisen ”ihmisen vapauteen” eli koira-aitauksn rajatulla alueella juoksemiseen. Mukana on myös tummia sävyjä siitä, miten koira vaistoaa toisen koiran sairastamien jo kauan ennen ihmisiä.

Tämä on erittäin uskottava tarina, ja tykkäsin lukea. Taidan olla tulossa lapseksi jälleen, kun tällaisen hyvän pienen kirjan nautiskeleminen aamupalaksi on iso ilo. No, lapsena en varmaankaan olisi lukenut tällaista yhdeltä istumalta.

Useimpien romaanien kohdalla en ole tägännyt rotujen nimiä mukaan, kun en ole arvioinut teoksen jakavan minkäänlaista rotutietoa. Kuitenkin tällainen kirja, jossa rodunomaisuus tulee selvästi esille ansaitsee tulla listatuksi myös rodun kohdalle.

Ilmestynyt 2012, 96 sivua, kustantaja Otava.

Onnistu koirasi koulutuksessa - Tommyn kannustava koulutusopas

kirjoittaneet Tommy Wirén ja Päivi Romppainen

Tommy Wirén tunnetaan television Hienosti Hihnassa -ohjelmasta sekä aktiivisten koiraharrastajien piirissä myös kouluttamista opettavista kanakursseistaan. Wirén nimittää kouluttamista mekaaniseksi taidoksi, jota voi opetella minkä tahansa eläimen kanssa. Ja jos osaat opettaa kanaa, koiran kouluttaminen onkin jo lastenleikkiä.

Tämän kirjan motto liittyy samaan ajatukseen: ”Mitä teetkin, tee se koiralle helpoksi!” Kirja opastaa luomaan perustan koiran kouluttamiselle neljän perustaidon avulla. Niitä ovat lähellä pysyminen ja kontaktin ottaminen, luopuminen, aloilleen rauhoittuminen ja kosketuskepin avulla kouluttaminen. Kirjassa todellakin väännetään rautalangasta se, miten kertoa asiat koiralle ymmärrettävästi, vaihe vaiheelta.

Suosittelen, että luet tämä kirja ensin kertaalleen kokonaan. Ja sitten kohta kohdalta uudelleen alkaessasi kouluttaa koiraasi. Lukemiseen käytettyä aikaa ei taatusti tarvitse katua!

Ilmestynyt 2012, 190 sivua, kustantaja WSOY.

Agility

kirjoittaneet Viviane Theby & Michaela Hares

Alkeista huippusuoritukseen Uusin tulokas agilitykirjojen joukossa on juuri ilmestynyt. Kirja antaa monipuolisesti vaihtoehtoisia ohjeita esteiden opettamiseen. Kirjassa ohjataan rakentamaan pieniä ratoja, ja kerrotaan miten kiinnittää huomiota myös ohjaamistekniikkaan.

Kilpailemisesta kertovan luvun jälkeen tutustutaan agilitykoiran terveydenhuoltoon ja kunnon rakentamiseen. Mukana vilahtaa myös rallytoko ja agitoko, joista jälkimmäisellä tarkoitetaan agilityn ja tokon risteytystä, jota ei pidä sekoittaa meillä harrastettavaan lajiin nimeltään tokoagi. Lopussa on vielä vinkkejä pentuagilityyn, siihen miten voit valmentaa pentua pienestä pitäen tulevaksi agilitytähdeksi.

Tämä vaikuttaa mukavalta agilityoppaalta - itse en ole viimeisenä vuosikymmenenä enää lajia harrastanut, koska laji on mennyt tehokkaasti huippu-urheilun suuntaan, eikä kutsu minunlaistani pyöreähköä tätiä. Kirja kuitenkin kertoo asioista perusteellisesti ja havainnollisesti. Lajista kiinnostuneiden kannattaa tutustua tähän kirjaan.

Ilmestynyt 2012, 126 sivua, kustantaja Karisto, suomentanut Tuula Syvänperä.

Jesse seurapiirikoira

Merja & Marvi Jalo

Tässä osassa nopeasta ideoinnistaan tunnettu Munkkirinteen Elsa päättää järjestää seurapiiritapahtuman Lehtisen koirakodin remontointirahaston kartuttamiseksi. Luvassa on rusettiluistelua, huskyajoja ja huutokauppa, josta voi huutaa itselleen lemmikin päiväksi. Luvassa on tietenkin myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kuten aina Jennan, Hanneleen ja koirien koheltaessa.

Toistan itseäni: hauska luettava, ei mikään vankan koiratiedon lähde. Tässä osassa on kuitenkin ehkä tavallista enemmän koirajuttua seassa.

Jesse-sarjan 16. osa.

Ilmestynyt 2012, 115 sivua, kustantaja WSOY.

Yksinäinen Allu

kirjoittanut Holly Webb

Kirja on nuorille lukijoille tehty tarina, jossa kerrotaan Eviestä. Hän saa koiranpentu Allun, ja uutena koiranomistajana on aivan innoissaan touhuamassa lemmikkinsä kanssa. Sitten perheeseen tulee toinen uusi tulokas, pikkuveli. Ja Allusta tulee yksinäinen, sillä kaikki perheenjäsenet tuntuvat hellivän vain ihmislasta... Tarinan edetessä kirja herättää lukijassa vakavia ajatuksia niin koiran hankkimisesta kuin siitä luopumisestakin.

Ilmestynyt 2012, 115 sivua, kustantaja Karisto, suomentanut Tuula Syvänperä.

Voi sinua, Sulo!

kirjoittanut Chris Haughton

Sulo-koira jää yksin kotiin ja aikoo olla ihan kiltisti, mutta... Voi sinua, Sulo! on kuvakirja perheen pienimmille. Pelkistetystä piirrosilmaisusta ja vähästä tekstistä huolimatta mukaan on saatu koko koirana olemisen vaikeus ja haikeus. Hauska lahjakirja!

Ilmestynyt 2012, 32 sivua, kustantaja Lasten Keskus, suomentanut Tuula Korolainen.

Leikitellen koiran kanssa - kehittäviä agility- ja taitoharjoitteita

kirjoittanut Kyra Sundance

Koiran kanssa yhdessä touhuaminen lujittaa suhdetta, ja kuten tästä teoksesta huomaamme; leikin varjolla voi myös kehittää koiran taitoja monella tapaa. Temppujen opettelulla voidaan parantaa koiran tasapainoaistia, lisätä sen keskittymiskykä tai itseluottamusta ja opettaa sitä rentoutumaan.

Ideana on tehdä kymmenminuuttisia harjoituksia päivittäin. Osa tempuista on aivan puhdasta hauskanpitoa ja leikkimistä, mutta osaa kirjan tempuista voi hyödyntää esimerkiksi koiratanssissa. Leikit on jaettu ryhmiin, ja alaotsikoita ovat mm. nenäleikit, tasapaino, suuntamerkit ja kuonokosketus.

Ilmestynyt 2012, 176 sivua, kustantaja Tammi, suomentanut Leena Kevätkylä.

Koira - omistajan opas

David Brunner ja Sam Stall

Kirjan nimi jatkuu: käyttöohjeet, ongelmanratkaisu ja ohjeet elinikäistä ylläpitoa varten. Ja siitä todellakin on kyse – käyttöohjekirjasta, jota manuaaleja lukemaan tottuneet insinööritkin ymmärtävät. Vai miltä kuulostavat otsikot: merkit ja mallit, kotiasennus, perusohjelmointi, virrankulutus ja energiahuolto, suunnittelemattomat huoltoseisokit sekä lisätoimintoja edistyneille?

Ensivilkaisulla kirja vaikuttaa tietokoneen tai auton ohjekirjan parodialta, mutta koirapuolen faktat ovat kyllä kunnossa. Lukemisesta tulee hauska kokemus teknisesti piirrettyjen havaintokuvien ansiosta. Erikoisesta lähestymistavastaan huolimatta tästä kirjasta löytyvillä tiedoilla pärjää jo pitkälle koiran kanssa. Ehkäpä ilmiasu auttaa uropsuolisia henkilöitä innostumaan koiratietouteen perehtymiseen. Luokittelen tämän tietokirjallisuuden ohella myös vitsikirjaksi kuvituksensa perusteella.

Ilmestynyt 2012, 224 sivua, kustantaja Karisto, suomentanut Virpi Vainikainen.

Muotovaliot - Neulo oma koira

kirjoittaneet Sally Muir & Joanna Osborne

Koiria ja neulomista harrastaville tämä kirja on ihan must. Eikä tarvitse olla mikään kirjoneule-ekspertti tehdäkseen ihanan koiran ohjeen mukaan. Ohjeiden koirista on saatu todellisia rotunsa muotovalioita, joten jokaisella rupeavat puikot heilumaan. Ja jos itse et usko onnistuvasi, niin hanki tämä kirja äidillesi joululahjaksi!

Kirjasta löytyy kahdenkymmenenviiden eri rotuisen koiran neulomisohje. Koirista tulee noin kymmenen sentin korkuisia. Langan väriä muuttamalla voit halutessasi muokata ohjeesta aivan oman koirasi näköisen.

Kirja esittelee rodut roturyhmittäin, joskaan jako ei ole sen paremmin kirjan alkuperämaan USA:n kummankaan kennelliiton kuin Suomenkaan kennelliiton mukainen. Mutta menköön komiikkana, että ajokoirien ryhmässä on vain yksi ajava rotu, seurakoirissa on mm. ”dalmatialainen” ja kääpiösnautseri, ja palvelus- ja paimenkoiriin kuuluu mm. siperianhusky.

Kirjassa on hyvä kuvitus, joka esittelee neulekoirien yksityiskohtia. Kunhan olet neulonut itsellesi kaikki kirjan koirat, oletkin sellainen ekspertti, että osaat kehitellä näiden perusteella uusien rotujen ohjeita. Vaikka uuden suunnittelu ei ehkä ihan niin helppoa olekaan kuin kirjan esipuhe sanoo: kirjassa esitellystä ”ruskeasta labradorinnoutajasta saat kultaisennoutajan langan väriä vaihtamalla” – luulisi, että siitä tulee silloin keltainen labradorinnoutaja, ja vasta turkinpidennys muuttaa sen kultsuksi...

Ilmestynyt 2011, 176 sivua, kustantanut Karisto, suomentanut Kati Lampela.

Eksyneiden sydänten koti

kirjoittanut Lucy Dillon

Koiria ja romantiikkaa on luvassa tässä rakkauskertomuksessa. Päähenkilönä on juuri sydämensä särkenyt Rachel, joka perii tätinsä maalaistalon, jossa on löytökoiratarha (kirjan takakannen tekstissä sotketaan termit kennel ja koirahoitola, mutta älkää antako sen pilata lukukokemusta). Ja bordercollie Gemin. Lucy ei alussa paljoakaan koirista ymmärrä, mutta ajan kanssa tuntemus ja ymmärrys karttuvat.

Koiramaisesta ympäristöstään huolimatta kirja on rakkausromaani. Sillä löytökoirien uusiin koteihin sijoittamisen myötä Rachel tutustuu paikallisiin ihmisiin ja näkee, miten koira tuo monen elämään luottamusta, hellyyttä ja rakkautta.

Tämä tarina voisi olla totta, ja tällainen koiraihminen saa monet naurut siitä, mitä kirjan päähenkilö alussa ajattelee koirista. Luin kirjan hyvällä mielellä. Dillonin seuraavista kirjoista, niin koiria&romantiikkaa -kirjoja kuin ovat olevinaan, niin niistä en enää löytänyt samaa koiramaisuutta enkä myöskään samanlaista lukunautintoa.

Ilmestynyt 2011, 442 sivua, kustantaja Gummerus, suomentanut Ulla Lempinen.