Muotovaliot - Neulo oma koira

kirjoittaneet Sally Muir & Joanna Osborne

Koiria ja neulomista harrastaville tämä kirja on ihan must. Eikä tarvitse olla mikään kirjoneule-ekspertti tehdäkseen ihanan koiran ohjeen mukaan. Ohjeiden koirista on saatu todellisia rotunsa muotovalioita, joten jokaisella rupeavat puikot heilumaan. Ja jos itse et usko onnistuvasi, niin hanki tämä kirja äidillesi joululahjaksi!

Kirjasta löytyy kahdenkymmenenviiden eri rotuisen koiran neulomisohje. Koirista tulee noin kymmenen sentin korkuisia. Langan väriä muuttamalla voit halutessasi muokata ohjeesta aivan oman koirasi näköisen.

Kirja esittelee rodut roturyhmittäin, joskaan jako ei ole sen paremmin kirjan alkuperämaan USA:n kummankaan kennelliiton kuin Suomenkaan kennelliiton mukainen. Mutta menköön komiikkana, että ajokoirien ryhmässä on vain yksi ajava rotu, seurakoirissa on mm. ”dalmatialainen” ja kääpiösnautseri, ja palvelus- ja paimenkoiriin kuuluu mm. siperianhusky.

Kirjassa on hyvä kuvitus, joka esittelee neulekoirien yksityiskohtia. Kunhan olet neulonut itsellesi kaikki kirjan koirat, oletkin sellainen ekspertti, että osaat kehitellä näiden perusteella uusien rotujen ohjeita. Vaikka uuden suunnittelu ei ehkä ihan niin helppoa olekaan kuin kirjan esipuhe sanoo: kirjassa esitellystä ”ruskeasta labradorinnoutajasta saat kultaisennoutajan langan väriä vaihtamalla” – luulisi, että siitä tulee silloin keltainen labradorinnoutaja, ja vasta turkinpidennys muuttaa sen kultsuksi...

Ilmestynyt 2011, 176 sivua, kustantanut Karisto, suomentanut Kati Lampela.

Eksyneiden sydänten koti

kirjoittanut Lucy Dillon

Koiria ja romantiikkaa on luvassa tässä rakkauskertomuksessa. Päähenkilönä on juuri sydämensä särkenyt Rachel, joka perii tätinsä maalaistalon, jossa on löytökoiratarha (kirjan takakannen tekstissä sotketaan termit kennel ja koirahoitola, mutta älkää antako sen pilata lukukokemusta). Ja bordercollie Gemin. Lucy ei alussa paljoakaan koirista ymmärrä, mutta ajan kanssa tuntemus ja ymmärrys karttuvat.

Koiramaisesta ympäristöstään huolimatta kirja on rakkausromaani. Sillä löytökoirien uusiin koteihin sijoittamisen myötä Rachel tutustuu paikallisiin ihmisiin ja näkee, miten koira tuo monen elämään luottamusta, hellyyttä ja rakkautta.

Tämä tarina voisi olla totta, ja tällainen koiraihminen saa monet naurut siitä, mitä kirjan päähenkilö alussa ajattelee koirista. Luin kirjan hyvällä mielellä. Dillonin seuraavista kirjoista, niin koiria&romantiikkaa -kirjoja kuin ovat olevinaan, niin niistä en enää löytänyt samaa koiramaisuutta enkä myöskään samanlaista lukunautintoa.

Ilmestynyt 2011, 442 sivua, kustantaja Gummerus, suomentanut Ulla Lempinen.