Koirakokin parhaat reseptit

kirjoittanut Jarmo Österman

Kirjan takakannessa kerrotaan, että teoksessa tarjoillaan "60 herkullista, terveellistä ja hauskaa reseptiä kaikkiin koiramaisiin tarpeisiin ja tilanteisiin: muhennoksia, paistoksia, patoja, puuroja, koirankeksejä, koulutusherkkuja, kakkuja ja toipilasruokia. Annosten valmistus ei ole vaikeaa ja tarjolla on sekä nopeasti, että hartaasti valmistettavia annoksia. Reseptit soveltuvat kaikille koirille chihuahuasta irlanninsusikoiraan. Teos sisältää myös tietäa koiran ravitsemuksesta ja se esittelee sekä kielletyt että suositeltavat ruoka-ainekset."

Hoh-hoh, taas yksi keittokirja koiranomistajille. Eipä jaksa kiinnostaa, totesin.

Vaan sitten selailin kirjaa kaupassa. Ja huomasin, ettei kyseessä olekaan pelkkä reseptikokoelma, sillä jokainen resepti on nimetty jonkin kirjallisuudesta tai elokuvista tutun koiran mukaan. Kirjastonhoitaja minussa havahtui heti, tunnistaisinko kaikki mainitut koirat?

Kirja piti siis hankkia. Jaottelu on kuin oikeassakin keittokirjassa: reseptit on jaettu pääraaka-aineiden mukaan, eli kirjasta löytyvät kala-, kana-, possu-, lammas-, nauta-, sisäelin, toipilasruoka-, puuro-, leipomus-, koulutusmakupala-, kakku- ja lohturuokaosastot.

Julkaistu 2015, 168 sivua, kustantanut Docendo.

PS. Kyllä muuten tunnistin.

Kaikkea kivaa koiralle

kirjoittanut Rachelle Blondel

Koirasi uskollinen sydän sykkii sinulle joka päivä. Mikset itsekin osoittaisi pienin hemmotteluin, että lemmikkisi on sinulle tärkeä?

Kirjassa on 30 erilaista ohjetta, joissa pääset leipomaan, virkkaamaan, neulomaan, ompelemaan ja nikkaroimaan. Tee koirallesi itse hauskojas ja hyödyllisiä tarvikkeita, leluja ja syötäviä herkkuja. Ehkäpä yllätät parhaan ystäväsi ikiomalla synttärikakulla? 

Edellä esitetysti kirjan takakansi esittelee teoksen. Sisäpuolella vannotaan, että koirasi on pettynyt, jos se ei saa syntymäpäivänään kunnon kakkua. Toki, toki, näinhän me koiria inhimillistämme!

Tämä on hauska "askarteluopas" koiranomistajalle. Valmistettavat tuotteet on jaettu osioihin ruoka, pesä, leikki ja pukineet. Suurin osa tarvikkeista on kuitenkin enemmän omistajan iloksi kuin koiran, syötäviä lukuunottamatta tietenkin. Tosin syötävissäkin meikäläistä hämmästytti paistosten makeus - haluaako koira tosiaankin syödä banaania ja maapähkinävoita? Bataattilastuja voisin kokeilla valmistaa - itselleni ja koirat saisivat sitten jämät.

Kirja on valitettavasti suunniteltu pienten koirien omistajille. Toki peiton voi virkata isommaksi ja frisbeeseen käyttää kaksinkertaisen määrän lankaa, mutta silti itse isomman koiran omistajana olin vähän nuupallani ohjeiden suppeudesta.

Ilmestynyt 2015, 112 sivua, kustantaja Mäkelä. Suomentanut Seija Kukkonen.

Koirakurssi - Hyvin käyttäytyvä lemmikki vain 21 päivässä!

kirjoittanut Karen Wild

Hohhoijaa, taas sitä jenkkihömpötystä ja taikatemppuja. Oletin. Mutta ilokseni olin väärässä. Ensinnäkin teos on brittiläinen ja toisekseen se ei lupaa, että koirasi on täysoppinut kolmessa viikossa. Itse asiassa kirja ei lupaa mitään, sillä heti alussa on vastuuvapauslauseke: "Kirjan neuvot on tarkoitettu vain suuntaa antaviksi. Ne eivät välttämättä sovi juuri tiettyyn yksittäistapaukseen eivätkä korvaa eläinlääkärin antamia ohjeita tai neuvoja."

Kirjassa on kolmen viikon treeniohjelma perusasioiden ja joidenkin temppujen opettamiseen pennulle. Tietenkin vanhemmankin koiran kanssa voi edetä näillä ohjeilla, mutta pentu, joka ei vielä osaa mitään tarvitsee jokaisen treenipäivän tehtävät.

Kirjassa neuvottu kouluttaminen perustuu nameilla houkutteluun ja oikea-aikaiseen palkitsemiseen. Ei ehkä ihan myötäile uusimpia kukkahattutytteleiden koulutusmenetelmia, mutta on aika varma tapa saada tuloksia nopeasti.

Säälittävän vähän tuntuu maailmassa olevan koiravalokuvia. Sillä tässä kirjassa pisti heti ensi selaamalla silmään sama kuva, jota on käytetty (saman suomalaisen kustantajan) kirjan Superkoira kannessa. Kirjalla on myös sisarteos kissojen kouluttamisesta.

Ilmestynyt 2015, 96 sivua, kustantaja Readme, suomentanut Eeva Mäkelä.

Visailu: Koirarodut - helppo

Vuorossa vähän viihdettä eli helppo koirarotujen tunnistusvisa:

Jos avasit kaikki visailut kerralla, niin niiden sivustolle upottaminen ei toimi, joten tämä rotuvisa löytyy täältä: http://koirafanitusfi.polldaddy.com/s/tunnistatko-koirarotuja-helppo. Aukeaa uuteen ikkunaan.

Koirarotujen maailma

kirjoittaneet Carl-Johan Adelcreutz, Johan & Jaye Adelcreutz

Ruotsalaisvalmisteinen rotukirja on saanut jo neljännen uudistetun versionsa. Tämä versio on hieman kookkaampi kuin aiemmat. Lisäksi mukaan on ujutettu piirrossymbolein osoitettu rotujen koko, liikunnantarve ja turkinhoidon määrä. Aiemmissa versioissa rodut on järjestetty aakkosjärjesstykseen niiden alkukielisten nimien mukaan, mikä olikin aika hassu järjestys, sillä aakkoset osaava ihminen voisi selata kirjaa ilman hakemistoa, jos järjestys olisi suomenkielisten nimien mukaan. Tässä uusimmassa versiossa edetään roturyhmittäin, mutta edelleen aakkostaminen on saman (ainakin tällaisen kirjastoalan koulutuksen saaneen henkilön mielestä) hassun systeemin mukaan.

Jokunen kuva on uusikin, mutta pääosin käytetään edelleen jo 1994 mukana olleita rotukuvia, joissa on typistetyt hännät ja korvat. Ulkoasultaan vakuuttava kirja, mutta ikivanhat kuvat roduista - murrrr!! Uudistusta on se, että kuvat on käännetty välillä peilikuviksi ja hihnat on digitekniikalla poistettu - koirat nimittäin katsovat aina sivuaukeaman keskustaan päin eli toisiinsa.

Kokonaisutenaan erinomaisen kattava rotukirja,
mutta toteutus pettymys edellä mainituista syistä.


Ilmestynyt alkujaan ruotsiksi jo vuonna 1994 ja suomeksi samana vuonna nimellä Suuri koirakirja kustantajana Kauppiaitten Kustannus Laila Rauhamaan suomentamana 440-sivuisena.

Seuraava versio ilmestyi jo nimellä Koirarotujen maailma vuonna 2003 Kariston kustantamana ja Tuula Syvänperän suomennoksena. Siitä otettiin lisää painoksia 2004, 2005 ja 2006. Teoksessa on 470 sivua.

Vuonna 2009 ilmestyi 5. uudistettu painos (Karisto/Syvänperä), edelleen 470 sivua.

Uusin versio on tämä 2015 ilmestynyt, kustantaja Karisto, suomentanut ja suomeksi toimittanut Tuula Syvänperä, 512 sivua.

Näin koulutan koirani

kirjoittanut Gwen Bailey

   

Brittiläiseltä koira-asiantuntija Baileylta on suomennettu jo useampia teoksia. Laatu ei määrän myötä kuitenkaan kärsi. Tässä on koulutusopas, josta löytyy ajattelemisen aihetta sekä aloittelevalle että kokeneelle koiraharrastajalle.

Tämä teos opastaa suhteen rakentamisessa, peruskoulutuksessa ja jatkokoulutuksessa. Vinkkejä löytyy ongelmien ratkaisemiseen ja yhteiseen hauskanpitoon. Kirjan kuvituksessa on todella paneuduttu tekstin mukaan etenemiseen. Kuvien määrä ja kirjasinkokojen ja -tyylien runsaus tekee kirjasta kuitenkin levottoman ja saattaa harhauttaa lukijaa keskittymistä tekstiin.

Ilmestynyt sekä 2009 että 2015, 256 sivua, kustantaja Otava, suomentanut Elina Lustig.

Erämaan kutsu eli Korpien kutsu eli Erämaan ääni

kirjoittanut Jack London

  

   

Tarina perustuu Jack Londonin kokemuksiin Klondiken kultamailta, Kanadan ja Alaskan rajaseuduilta, jossa hän kokeili onneaan kullankaivajana 1897. Jack London oli oletettavasti oikealta nimeltään John Griffith Chaney (1876-1916). Hän on Yhdysvaltojen eniten käännetty kirjailija.

Kirja kertoo Buck-nimisestä skotlanninpaimenkoiran ja bernharndinkoiran risteytyksestä, joka varastetaan ja viedään Kaliforniasta vetokoiraksi Alaskaan. Buck ajatutuu omistajalta toiselle, kunnes päätyy koiria ymmärtävän Thorntonin koiraksi. Kun Thornton murhataan, Buck antaa periksi erämaan kutsulle ja liittyy susilaumaan.

Kerronta on melko raakaa, koiria, hakataan ja ruoskitaan ja koirat tappelevat keskenään veri vuotaen ja luut poikki rouskahtaen. Kuitenkin kun ottaa huomioon, että romaani on kirjoitettu jo 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Ensimmäiseksi se julkaistiin jatkokertomuksena Saturday Evening Post -lehdessä vuonna 1903 ja kuukautta myöhemmin kirjana. Myöhemmin se kiellettiin Yhdysvalloissa, koska se kuvasi Länsiranikon "kultaryntäystä" liian todenmukaisesti. Se on ollut kielletty kirja myös Italiassa ja Jugoslaviassa 1920-luvulla liian radikaalina ja Natsi-Saksassa kirjailijan "sosialististen aatteiden" vuoksi. Teos ei alkujaan ole ollut nuortenkirja, jollaiseksi se meillä nykyään mielletään.

Kuva Tapiolan kirjaston Jack London -näyttelystä

Kirja on julkaistu suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1907 nimellä Erämaan ääni Kössi Kaatran julkaisemana ja Fanny Davidsonin suomentamana. Samalla nimellä se ilmestyi myös vuonna 1912 Isak Julinin kustantamana, mistä versiosta vuonna 2013 on tehty näköispainos ntamon toimesta.

Nimellä Erämaan kutsu kirjaa on julkaissut mm. Karisto vuonna 1917 kirjassa Lumikenttien tytär, sekä pokkarina vuonna 1979 (sekä uusintapainoksina tästä) Heimo Pihlajanmaan suomentamana, 105 sivua.

Ilmestynyt nimellä Korpien kutsu 1.p 1967, 2.p 1968, 3.p 1971 kustantaja Werner Södeström, suomentanut Timo Martin, 107 sivua.

Nimellä Kun erämaa kutsuu teos löytyy Elisa Kirjasta ilmaisten klassikoiden osastolta.

Teoksesta on tehty myös sarjakuvia, animaatioelokuva, elokuvia sekä tv-sarjoja.

Jenkkilän tunnetuimmat koirarodut vuodelta 1910

Webster's New Illustrated Dictionary eli Websterin Uusi Kuvitettu Sanakirja, julkaistu 1911 New Yorkissa. Siinä koirarotujen kohtaa somistaa F.E. Wrightin julistepiirros nimeltään "Leading Breeds of Dogs" joka on julkaistu jo vuonna 1910. Törmäsin tähän kuvaan netissä, ja heitänpä tänne näytille, miltä koirarodut näyttivät yli sata vuotta sitten.

Rodut nykynimillään:  vasemmanpuoleinen sivu: gordoninsetteri, punainen irlanninsetteri, englanninsetteri, pointteri, skotlanninhirvikoira, karkeakarvainen saksanseisoja, vihikoira, beagle, lyhytkarvainen saksanseisoja, englanninkettukoira, bostoninterrieri, ranskanbulldoggi, englanninbulldoggi, mastiffi, irlanninvesispanieli, mäyräkoira, bedlingtoninterrieri, tanskandoggi, mopsi, cockerspanieli. 

Oikeanpuoleinen sivu: yorkshirenterrieri, englanninvinttikoira, venäjänvinttikoira, italianvinttikoira, bullterrieri, manchesterinterrieri, airedalenterrieri, skotlanninterrieri, irlanninterrieri, kettuterrieri, meksikonkarvatonkoira, skyenterrieri, dalmatiankoira, pitkäkarvainen ja lyhytkarvainen bernhardinkoira, newfoundlandinkoira, englanninkääpiöterrieri, villakoira, clumberinspanieli, japanese chin, maltankoira, kingcharlesinspanieli, cavalier kingcharlesinspanieli, eskimokoira, pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira, kääpiöpystykorva.

Visailu: Poliisikoirien rotuja

Innostuinpa kaivelemaan arkistoistani kuvia koiraroduista, joita käytetään poliisikoirina. Tehty siis aiemman kirjapostauksen innoittamana, eli sen sata vuotta sitten julkaistun Poliisikoira -romaanin innoittamana. Siis vähän interaktiivista viihdettä tänne sekaan.

Jos avasit kaikki visailut kerralla, niin niiden sivustolle upottaminen ei toimi, joten poliisikoiravisa löytyy täältä: http://koirafanitusfi.polldaddy.com/s/poliisikoirarotuja

Poliisikoira (romaani vuodelta 1915)

Kertomus Bellan suorittamasta urotyöstä Kytölän kulmakunnalla
kirjoittanut Tiitus

Olisikohan tässä ensimmäinen suomeksi kirjoitettu koiraromaani? Tämä sata vuotta vanha tarina kertoo poliisikoirasta ja Kytölän kyläläisistä hämmästelemässä sen toimintaa. Suunnilleen samanlaista voisi tapahtua tänäkin päivänä!

Kirjassa on paikoin vanhahtavia sanontoja ja hauskoja ajatuksenjuoksuja, joista tässä muutamia:

"Ovat olleet rosvot Jykkälässä menneenä yönä ja vieneet leipänsä jos särpimensäkin, niin minä sanoin sille Paavolle aamulla koululla, että kysyisit häntä vaikka poliisikoiraa - kun siellä kaupungissa kuuluu semmoinen peto olevan - niin antaisi hänen haistella rosvojen jälkiä, jos se niistä mitä ymmärtäisi."

"Vai jo ne ovat koiratkin päässeet ruununmiehiksi..."

"Ihmeesti se onkin antanut tuo luonto viisautta eräille luontokappaleille, varsinkin noille koirille. Miten liekin niitä niin suosinut. Ne oikein hevosmiehet kehuvat sitä hevosen viisautta, mutta en minä kumminkaan ole vielä yhdessäkään hevosessa koiran viisautta havainnut... Ei se omin päin mitään osaa tehdä..."

Kyläläiset totesivat, että koiran taidot perustuvat "vaistoon ja haistiin". Matkallaan rikospaikalle kaksi poliisia yöpyivät koiransa kanssa kestikievarissa, ja kievarin isäntä oli vähän sitä mieltä, ettei mitään hurttia sisälle tuoda. Siihen poliisimies: "Se ei olekaan mikään hurtta eikä rakki, vaan poliisikoira."

Kytölän kylälle ehtii kuitenkin eri koira ennen poliisikoiraa, kun "Proviisori Löfman - - - oli lähtenyt kaupungista Kytölän jänisrikkaille maille metsästysonneaan koettelemaan." Ja sekaannushan siitä tulee!

Lopulta saapuu kylälle poliisikoira Pellakin, ja oikein hevoskyydillä, vaikka kestikievarin isäntä olikin vähän vastustanut koiran kyytiämistä: "En minä vielä ennen ole koiria kyydinnyt. Eikö tuo tuommoinen votkale jaksa perässä juosta?" Mutta poliisit tuohtuivat: "Luuleeko isäntä, että tämä Pella on joku tavallinen rakki tai muu juoksulas?"

Varkauden kohteeksi joutuneeseen Jykkälän taloon kokoontui uteliaita kyläläisiä odottelemaan poliisikoiran saapumista, mutta kirjoittaja puolusteli, etteivät he olleet pelkästään uteliaita. "Se oli myös tavallaan kohteliaisuuden osotus naapuria kohtaan, ja todistus, ettei häneen ja hänen talonsa tapahtumiin nähden oltu välinpitämättömällä kannalla."

Ja saapuivathan ne oikeaan taloon viimein: "yksi koira ja kaksi muuta poliisia." Ja tutkinta pyörähtää käyntiin, vaikka uteliaat kyläläiset ovatkin tallanneet pihamaan jäljet melkein kadoksiin.

Mainittujen kolmen poliisin työskennellessä läheisessä talossa alkoi "iltapuolella raamatunselitys" jonne kokoontui naapurikylienkin väkeä. Saarnamies ei kuitenkaan saanut kuulijoiden täyttä huomiota, kun nämä supisivat keskenään poliisikoirasta. Niinpä hänen ei auttanut muu kuin ruveta puhumaan poliisikoirasta hänenkin: "Ja eikö se todellakin ole surullinen todistus siitä, miten kauas me ihmiskurjat olemme eksyneet oikealta tieltä, kun armollisen esivallan täytyy" käyttää järjettömiä luontokappaleita, sieluttomia koiria apunaan taistelussa rikoksia, pahuutta ja syntiä vastaan! Eikö meidän sydämemme täydy itkeä verta ajatellessamme, että ihmiset ajavat vääryyden ja perkeleen asioita ja koirat ajavat oikeuden ja rehellisyyden asiaa!"

Vaan kuinka sitten kävikään? Seurasiko poliisikoira oikeita vai vääriä jälkiä? Saatiinko varas kiinni? Löytyivätkö Jykkälän talven varaksi säilötyt ruoat? Ehei, en kirjoita enempää juonipaljastuksia! Saa tämän muutkin lukea kuin minä,  Teos nimittäin on julkaistu uudelleen useammassakin Tiituksen pakinakokoelmassa ja löytyy monesta kirjastosta.

Alunperin ilmestynyt 1915 "50 pennin kirjasto" -sarjassa, kustantaja Kustannusosakeyhtiö Kirja, 99 sivua.

KOI-RAN-PEN-NUT

teksti ja kuvat Liisa Kukkanen

Tuo edellinen tietokirjaksi luokittelemani selailukirja toi mieleeni, etten ole vielä esitellyt tätä omaa pientä tuotostani.

MIS-SÄ-HÄN MEI-DÄN UU-DET OMIS-TA-JAM-ME A-SU-VAT? kysytään kirjan takakannessa. Teos kertoo omasta koirapentueestani valokuvin ja pienin tekstinpätkin. Rotu on pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira, mutta nuo vaaleat kannessa olevat pennut ovat värivirheellisiä, raidat puuttu. Kirjassa seurataan pentujen kasvamista syntymästä luovuotusikään. Kaikki teksti on isoin kirjaimin ja tavutettuna.

Ilmestynyt 2006, kustantaja SudenHenki, 16 sivua.

Tämän kirjan painos on myyty loppuun.

Näin me kasvamme: Koiranpentu

valokuvat Jane Burton
kirjoittanut ja toimittanut Angela Royston

Lapsille suunnattuja tietokirjoja on minusta aivan liian vähän. Siksi haluankin nostaa tämän kirjan esiin. Juoni on hyvin yksinkertainen eli koiranpentuja on kuvattu vastasyntyneestä kahdeksanviikkoisiksi ja sitten on muutamalla sanalla tekstitetty kuvia niin, että aina seuraavalla aukeamalla pennut ovat vähän vanhentuneet.

Tässä Näin me kasvamme -sarjassa on ilmestynyt myös kirjat Kissanpentu, Ankanpoikanen ja Sammakonpoikanen.

Ilmestynyt 1991, kustantaja Otava, suomentanut Minna Castrén, 21 sivua.

Riimittelevät kuvakirjat - Iloinen eläinkuvasto

riimitellyt Kirsi Kunnas
kuvat K. Tanaka, eli käännöskirjoja ovat

Kuin kissat ja koirat sekä Hau hau koiranpennut

 

Iloinen eläinkuvasto -sarja sisältää kaksi koiriin liittyvää kuvakirjaa. Kirjat ovat 18 x 29 cm kokoisia lasten kuvakirjoja paksuine kartonkilehtineen. Yhdellä aukeamalla on yksi iso valokuva ja siihen liittyvä riimiruno. Kukin kirja sisältää seitsemän runoa/kuvaa.

Mainiota riimittelyä, taattua Kirsi Kunnasta. Kuten: "Oli koiranpentuja Porissa, ne olivat kaikki korissa." - toki kukin runo on pidempi. Ja tämän tarinan päätteeksi kokonainen runo:

Oli viisi koiraa koirantuttua

kaikki tässä kuvassa.

Ja tätä pientä koiranjuttua

ei ole lisää luvassa.

Ilmestyneet 1967 ja 1968, kustantaja Weilin+Göös, 8 kartonkilehteä per kirja.