perjantai 22. tammikuuta 2016

Nyt romahti...

...arvostukseni Tuija Lehtistä kohtaan. Olen lukenut kaikki hänen aikuistenromaaninsa, ja tykännyt. Jopa arvostanut, että kirjailija panostaa tarinaan liittyvään aihealueeseen paneutumalla. Luin pari osaa nuorten Rebekka-sarjaa voidakseni päättää, voisinko listata kirjasarjan koiraromaaneiksi. Onhan esim. nimiösivulla koiraprofiili.

Mutta en tosiaankaan listaa kirjaa koirakirjaksi. Ensinnäkin koirista mainitaan aika vähän (no, en kovin mielelläni listaa myöskään Jalon sisarusten Jesse-sarjaa koiraromaaniksi, koska eihän siinä koirat yleensä ole kuin mukana julksemassa, ja koiratietoudenkin taso on vähän niin ja näin) ja mikä pahinta, tieto on aika syvältä. Vai mitä sanotte näistä?

Rebekka tarttuu toimeen -kirja alkaa kohtauksella, missä Rebekka lukee Koiramme-lehdestä (jossa muuten ei ainakaan minun elinaikanani ole ollut listauksia näyttelytuloksista) koirien tuloksia. Perheen neljä borderterrieriä oli osallistunut Oulussa kansainväliseen näyttelyyn. Casper "oli pärjännyt oikein hyvin, saanut sertin, mutta rodun parhaaksi edustajaksi ruotsalainen tuomari oli valinnut oman maansa koiran. Myös Farao oli saanut sertin ja se oli voittanut urosten luokan..." Siis kaksi urosta oli saanut sertin, mutta oli ollut kolmas uros.

Kirjassa kerrotaan myös äidin koirankasvatuksesta. "Bettinan emo Amanda (oli A-pentueesta) ja Bettina oli sen ensimmäisestä pentueesta ja kennelin omistaja risti pennut B:llä alkavailla nimillä. Äidistä Bettina oli nätti imi ja hän antoi sen jäädä. Sitten me on edetty pentue tai ostettu pentu kerrallaan aakkosia egteenpäin." Amanda ja Bettina siis eivät olleet äidin kasvatteja.

Suoria lainauksia en nyt löydä kirjasta enempää, mutta perheessä siis oli astutettu kaksi narttua omilla kahdella uroksella, ja nartut käytettiin ultrassa. Siellä laskettiin montako pentua tulee, ja luvut täsmäsivät. Myös synnytyspäivät täsmäsivät samalla päivämääräerolla kuin asututukset. No, tokihan molemmat tilanteet voi sattua, mutta...

Lopuksi perheen lapset leikkivät pentujen kanssa, vaikka ne ovat alle kaksiviikkoisia. Joo, siinä iässähän pennut toki ovat innokkaita leikkimään ihmisten kanssa.

Että se sitten siitä koiraromaanista.