perjantai 22. joulukuuta 2017

Bella saa pentuja

teksti Henna Helmi Heinonen, kuvitus Reetta Niemensivu



Julia saa kuulla, että heidän Bella-koiransa saa pentuja, ja kohta ne ovatkin jo tulleet. Sitten Juliaa jännittää mitä hänen paras kaverinsa Anni sanoo pennuista.

Lukijaa yllätti se, että kun pennut syntyvät, ne heti seuraavassa luvussa ovat jo luovutusikäisiä. Olisi siihen väliin mahtunut jotakin tarinaa pentujen kasvamisesta. Odotan silti jatko-osia.

lauantai 19. elokuuta 2017

Kuriton koiranpentu

kirjoittanut Helena Meripaasi


Helena Meripaasi on taas vauhdissa! Uusi upea koiraromaanisarja on alkanut. Tässä tarinassa toisensa kohtaavat kolme tyttöä, jotka koulussa eivät ole ystävystyneet. Allulla on kouluttamaton kääpiöpinseripentu, Christan kissa on juuri jouduttu lopettamaan ja Erikalla ja hänen eläinlääkäriäidillään on sekä kissoja että koiria ja paljon tietämystä eläimistä.

Tarinan tytöillä on erilaiset kodit ja erilaiset kiinnostuksen kohteet, mutta silti he löytävät yhteisiä asioita eläinten parista. Meripaasi kirjoittaa asioista, jotka hän tietää, joten kirja antaa samalla myös todellista faktatietoja koirista ja kissoista.

Tähän sarjaan odotan innolla jatkoa!


torstai 6. heinäkuuta 2017

Viisi uutta koirakirjaa

Kävin Savitaipaleen nukkekotimessuilla ja ostin itselleni viisi uutta koirakirjaa. Nukkekotikokoa tietysti. On ne vaan niin suloisia! Vaikka eivät kyllä ole mittakaavassa, sillä kuten kuvasta näkyy kirjat ovat oikeasti keskenään eri kokoisia. Anyway, mä niin tykkään! Saattaapi olla, että pitää itsekin tehdä joitakin tuollaisia.




maanantai 5. kesäkuuta 2017

Little Manfred

kirjoittanut Michael Morpurgo

Britannian rakastetun tarinankertojan tosipohjainen kertomus lelukoira Pikku-Manfredista, joka on antanut nimen bordercollie Manfredille. Ollessaan rannalla heitteleämässä keppiä Manfred-koiralleen perheen lapset tapaavat vanhan miehen, joka kertoo heille uskomattoman tarinan nuoruudestaan. Samalla paljastuu Pikku-Manfredin historia sota-ajalta äidin lapsuudesta.

Suosittelen ehdottamaan perheen nuorille kesälomalaisille kuunneltavaksi kirjoja myös vieraalla kielellä, esimerkiksi näitä Michael Morpurgon lyhyitä tarinoita (tämän kesto oli 1h16min), joiden kanssa on mukava kokeilla kielitaidon riittämistä.

Kuuntelin tämän lastenkirjan storytel.fi -palvelun kautta. Sieltä löytyy runsaasti koiratarinoita (ja paljon muita kirjoja) niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin. Storytel tarjoaa ilmaisen kahden viikon kokeilujakson, vaikka jatkossa rajattomasti ääni- ja e-kirjoja saa käyttöönsä pienellä (tätä kirjoitettaessa 16,99€) kuukausimaksulla.

#storytelbuzz17 #buzzador

Ilmestynyt paperikirjana 2013

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Uljas ja kadonnut koira

teksti Reetta Niemelä, kuvitus Salla Savolainen

Päiväkahvin kanssa (no, joo, kahvituokio vähän venähti) vapaapäivän kunniaksi lastenkirja. Tikkumäen koirat on aikanaan tullut luettua, nyt sitten lisää ponikerholaisista.

Tämä on helppolukuinen kirja nuorimmille lukijoille. Mukavasti etenevä tarina on varmasti nuorten lukijoiden mieleen, kun sisältää eläimiä ja ystävyyttä. Ratsastustuntien ja ystävien kanssa touhuamisen lisäksi ponikerholaisia kiinnostaa lähiseudulta karannut koiranpentu.

Koirakirjaksi tätä en ehkä kuitenkaan nimittäisi, mutta heppakirjaksi ehdottomasti. Toki koirista kerrottu (siis se vähä, mitä kerrotaan) on asiasisällöltään erittäin oikein. Luettavaksi suosittelen joka tapauksessa, jos perheessä on sopivan ikäistä lukijaa (kuten minä ☺)

Ilmestynyt 2016, kustantaja Otava, 79 sivua

maanantai 8. toukokuuta 2017

Caddy - kompisen

kirjoittanut Lars Billgren


Päätin verrytellä kielitaitoani, kun törmäsin tähän opaskoiran elämäkertaan. Ja sain ajattelemisen aihetta siitä, miten paljon enemmän opaskoira on näkövammaiselle kuin pelkkä opaskoira. Se on hyvä ystävä ja kaveri, joka on aina mukana. Kirja osoittaa myös sen, että pelkkä koiran omistaminen riitä, vaan näkövammaisen täytyy olla koiransa ohjaaja kodin ulkopuolella liikuttaessa. Monestihan sitä ajattelee, että koira ohjaa ja opastaa, mutta eihän se tiedä minne mennä, ellei omistaja tee päätöksiä.


Kirja kertoo hersyvällä tavalla koiran ja omistajan yhteensovittamisesta, siitä miten koira kävelyttää omistajansa naatiksi hankkiutuessaan kiertotietä kotiin ja miten vapaana juokseva opaskoira on koira eikä opas, ja saattaa jättää luoksetulokutsut kuuntelematta, jos jotakin mielenkiintoisempaa on näköpiirissä. Naurut irtosivat myös siinä, kun kanssakulkija liikennevaloissa sanoo koiralle, että nyt se valo vaihtuu; siis koiralle, ei omistajalle.

Tällaisia kirjoja lukisin mielelläni lisää, mutta ilmeisesti niiden lukijakunta on liian pieni, että niitä kannattaa suomentaa. Harmi.

Ilmestynyt 1997, kustantaja Sollefteå Hundskolan, 104 sivua,
ilmestynyt myös Ultima Esperanzan kustantamana vuonna 2015.


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Jesse aavekoira

kirjoittaneet Merja ja Marvi Jalo

Jenna ja Hannele ovat matkallaan Britanniassa ja pääsevät kyläilemään Skotlantiin Arlingtonin linnaan, jossa elää legenda tornihuoneeseen elävänä muuratusta epämuodostuneesta koirasta, jonka nyyhkytys linnassa edelleen kuuluu. Tytöt joutuvat melkoiseen seikkailuun kummituksen tarinan todenperäisyyttä tutkiessaan. Yllättäen Jennassa ilmenee pelkurin oireita, mitä en muista aiemmista osista. 
Kirjaa on selvästikin pidennetty kertomalla juonen kannalta turhia juttuja, kuten linnan portaikon laskemista paksulla patjalla. Mutta kyllä jännitystäkin on ihan riittävästi. Ihmettelen, miksi aina luen tämän sarjan uudet osat, vaikka en pidäkään näitä koirakirjoina, koska ei niissä mitään varsinaista koiratietoutta ole. Mutta kevyt parissa tunnissa luettava kirja on aina hauska. Ja ehkä jonakin päivänä itsekin kirjoitan taas nuortenkirjoja.

Ilmestynyt 2016, kustantaja WSOY, 131 sivua.



tiistai 28. maaliskuuta 2017

Jesse rauniokoira

kirjoittaneet Merja ja Marvi Jalo

Tämä on Jesse-sarjan 26. osa. Alun koirista kertovasta kirjasarjasta ollaan tultu kauaksi, peräti Skotlantiin Loch Nessin rannalle ja raunioihin kätkeytyviin muinaismuistoihin. Koiraromaaniksi en tätäkään enää nimittäisi (kuten en useita edellisiäkään osia), mutta jännitystä ja seikkailua on tarjolla. Mutta listaan yhä koirakirjat.com-sivustolleni, onhan tämä lasten suosikkisarja (vai onko? Tänä vuonna ilmestynyt osa, ja oli kirjastossa hyllyssä jonottamatta saatavilla. Ei taida enää kovin upota yleisöönsä?)

Tuli lukaistua aamupalaksi. kuten monta muutakin osaa tästä sarjasta. Enpä sitten sen kummemmin ala kehua (kun syytä ei ole) enkä haukkua (kun syytä ei ole), kunhan luin. Siis kuhan luin.

Ilmestynyt 2017, kustantaja WSOY, 151 sivua


lauantai 11. maaliskuuta 2017

Aleksanteri Suuri ja muita koirajuttuja

kirjoittanut Tuula Kallioniemi

Tämä on nuortenkirja, joka kertoo osin aika rankkojakin tarinoita koirista ja lapsista, jotka joko omistavat tai ainakin haluaisivat omistaa koiran. Yksitoista tarinaa, joista mikä tahansa voisi olla totta. Ja oikeastaan tarinoita oli liian vähän. Enemmänkin niitä olisin kestänyt peräkkäin.

Tartuin tähän kirjaan Helmet-lukuhaasteen vuoksi, olenhan tämän jo lapsena lukenut. Muistan tykänneeni silloinkin, mutta vasta nyt kiinnitin huomiotani tarinoiden rajuuteen.

Innostuin taas pohtimaan, että vieläkö joskus olisin yrittäjä ja kustantaisin koirakirjoja, kuten visioni aikanaan oli. Nyt olisin maltillisempi painosten suhteen - vanhoja yli kymmenen vuotta sitten ilmestyneitä kirjoja on edelleen laatikkokaupalla tuolla alakerrassa. Paloa kirjojen tekemiseen olisi. Ensi viikolla työkuvioihin tulee uutta, ja jos odotukset täyttyvät, voin ruveta sivutoimiseksi yrittäjäksi. Silloin ehkä julkaisen tänä vuonna tietokirjan koirafiguurien tuunaamisesta ja tarvikkeiden askartelemisesta niille ja jonkin romaanin tai novellikokoelman. Ja kaikki tietysti liittyvät koiriin.

Ilmestynyt 1995, 158 sivua, kustantaja Otava


torstai 9. maaliskuuta 2017

Avec Lulu

kirjoittanut Mirja Pyykkö

Tähänkin kirjaan tartuin Helmet-lukuhaasteen innoittamana. Kirjan olen hankkinut heti sen ilmestyttyä, mutta se on jäänyt lukematta, koska "taas yksi yhden koiran ympärillä pyörivä kirja" ei ole jaksanut innostaa.

Ja taas olen ollut ennakkoluulojeni hämäämä. Eihän tämä mikään pelkän Lulun elämäkerta ole! Kirjassa on monien adoptioitujen koirien elämäntarinoita ja mukana koira-alan tietäjien haastatteluja, kuten Liisa Sarakontu, Katariina Mäki, Anu Lappalainen.

Henkilökohtaisesti en arvosta ulkomaisten löytökoirien kuskaamista Suomeen. Suosittelisin ihmisiä ennemminkin keskittymään kotimaan pentutehtailun ennaltaehkäisemiseen ja valistamiseen ja jos adoptiokoira otetaan, niin etsimään se kotimaisista löytökoiratarhoista.

Yksi aiheeseen liittyvä kirjoitus löytyy Aamulehdestä vajaa kuukausi sitten.

Ilmestynyt 2007, 189 sivua, kustantaja Otava.


tiistai 7. maaliskuuta 2017

Koira kävi taloksi

kirjoittanut Sirkka Garam

Tämä kirja siirtyi minun hyllyyni isäni muuttaessa palvelutaloon vuonna 2013 ja on lapsuudenkotiini tullut varmaankin edesmenneen äitini hankkimana. Ihmettelin kylläkin, miksi kissaihmisenä tunnettu äiti on ostanut koiriin liittyvän kirjan, mutta oivalsin asiayhteydet, kun alkoin kirjoittaa tätä postausta. Hankinnan syynä ei luultavasti ole ollut kirjan aihe, vaan kirjailija, joka on Pentti Saarikosken sisko ja sellotaiteilija Karoly Garamin vaimo.

Kirjalle on käynyt kuten monelle muullekin omassa hyllyssä olevalle: tuon ehtii lukea sitten, kun kirjastosta ei löydy lukemista. No, yleensä kirjastosta löytyy. Nyt vaan en ole ehtinyt aikoihin käymään, kun palkkatyö edellyttää 150 km päivittäistä ajomatkaa, ja sitten onkin jo kiire koirien luo kotiin.

Koira kävi taloksi kertoo Sirkan ja hänen nuoruudenystävättärensä Kertun sanoin monirotuisten koirasisarusten ensimmäisestä vuodesta. Ja siitä, miten eri lailla eri kodeissa koiran tuloon asennoidutaan, ja miten koira muuttaa tilannetta. Tässä muutama lainaus: "Pelkään, ettei Kerttu ymmärrä etukäteen koiran mukanaan tuomaa harmia ja sotkua. Mutta Kerttu kertoo hävityksestä kuin urotöistä; pitäähän koirankin saada nauttia elämästä!"  Nuoruudestaan Sirkka Garam muistelee isäänsä: "Autoja hän sen sijaan olisi halunnut vähentää Rööperin kaudilta, jotta ihmisille ja eläimille olisi ollut enemmän tilaa." ja nykypäivistä hän toteaa: "Olisiko ihmisessä miestä myöntämään, että koiraa pahempi saastuttaja on hänen lyijyä kakkiva nelipyöräisensä?"

Mukana on myös paljon yleistä pohdintaa koiran ja ihmisen suhteesta: "Kuinka moni kerrostalojen asukki kärsii yksinäisyydestä? Koiran saa ottaa, ihmistä ei." ja: "Paljon on koirilta kiellettyä, kuten ihmisten roskaamat viheriöt, joita kaupunkilaiset suurieleisesti nimittävät puistoiksi." 

Kirjassa on paljon oivaltavia ajatuksia ja kahden varttuneempaan ikään päässeen pariskunnan koiranpito vuorokerrontana tuo mehukasta vastakkainasettelua. Tämä kirja olisi kannattanut lukea jo aikaisemmin, niin nyt olisin päässyt nauttimaan siitä toiseen kertaan.

Lopuksi totean vielä Sirkka Garamin sanoin: "Koiraa ei oteta kasvatettavaksi, vaan viihtymään ja viihdyttämään meitä jokunen vuosi."


Ilmestynyt 1986, 126 sivua, kustantaja Kirjapaja


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe

kirjoittanut Andrew O'Hagan

Olen vuosikaudet jättänyt tämän kirjan lukematta, koska olen ajatellut, että kirja on humpuukia, joka ratsastaa Marilynin nimellä. Mutta humpuukia tämä ei ole. Kuvitteellinen tarina, toki, mutta paljon on kirjailija tehnyt taustatutkimusta ennen kuin on sovittanut pienen Mafia Honey -nimisen koiran Marilynin kainaloon.

Kirjan kertojaminä on Maf-koira, jolla on melkoisen laaja yleissivistys ja selkeitä mielipiteitä niin ajan politiikasta kuin julkkiksistakin. Nopeatempoisessa tekstissään kirjailija päästää Mafin ajatukset rönsyilemään ja osuvat päätelmät seuraavat toisiaan. Teksti on kuten Maf viisaasti kommentoi: "romaanimuotoista eeppistä komediaa, aiheesta poikkeamisen jaloa taitoa" sillä sen mielestä koirilla "on hyvä muisti, muttei sitä inhimillistä heikkoutta, että pitäisimme todellisen ja kuvitellun visusti erillään."

Maf kertoo myös monista julkkiskoirista, jotka - toisin kuin Maf itse - ovat todella eläneet. Olen valmis nimeämään tämän kirjan koiraromaaniksi, sen verran paljon koirien maailmanhistoriaa soljuu tarinan lomassa.

Vastoin omia aiempia olettamuksiani: suosittelen luettavaksi!

Ilmestynyt 2011, 321 sivua, kustantaja Tammi, suomentanut Heikki Karjalainen


maanantai 27. helmikuuta 2017

Ensimmäinen lukemani koiratietokirja

Sain sen! Sain sen!! Siis löysin antikvariaatista kirjan, joka on ollut lapsuudessani ensimmäinen lukemani koiratietokirja. Muistan, miten fanitin (vaikka siihen aikaan moista sanaa ei tunnetukaan) kirjan upeita värikuvia. Olen nimittäin viettänyt lapsuuteni koululla, jossa vanhempani olivat opettajina, ja joskus valoisina kesäiltoina istuin salaa koulun kirjastossa. Kodin puolelle kirjoja en kesäaikaan uskaltanut tuoda, mutta kävin kirjastossa lukemassa ja selailemassa kirjoja ja nauttimassa niiden tuoksusta. Ei kai ihme, että aikuisena opiskelin kirjastovirkailijaksi.

Koirat on Hauska on tietää -sarjan kymmenes osa. Kyseessä on "suosittu huokea sarja tietokirjaikään ehtineille tytöille ja pojille." Sarjassa on julkaistu ainakin seuraavat osat: Ihminen, Sää, Kiertotähdet ja avaruusmatkat, Lentotaito, Villieläimiä, Maan ääriin, Ääni, Valo ja väri, Hevoset, Aika ja kellot ja tietysti tämä 1969 painettu Koirat.

Kirjan 48 sivua sisältävät piirroskuvia, joista osa nelivärisinä. Kirjan teksti jakautuu seuraaviin osioihin: Ihmistä vanhempi,, Millainen eläin koira on? Näytökset ja kokeet sekä luonnonvaraiset koiraeläimet. Kirjassa kerrotaan, että "koirat jaetaan neljään pääryhmään, metsästysrotuihin, palvelusrotuihin, seurarotuihin ja kääpiökoiriin."


Ja sitten hauskoja poimintoja kirjasta:

"Vanhoista piirroksista ja korkokuvista käy ilmi, että babylonialaiset käyttivät koiria metsästyksessä, kuten egyptiläiset ja kiinalaisetkin. Historialliset lähteet kertovat myös, että babylonialaiset kasvattivat koiria naisten seuraeläimiksi. Roomalaiset käyttivät koiria areenalla taistelemassa orjia ja villipetoja vastaan."

Kuvitus esittää edellä mainittuja koiria (babylon. koira, egypt. koira, kiinal. koira, haarniskoitu roomalaiskoira) ja kuva on vieressä. Valitettavasti en omista toimivaa skanneria, joten kuva (kuten kaikki muutkin tästä kirjasta kertovat) on kännykällä otettu, mutta eiköhän vanhahtava ilme siitäkin paljastu.

Lintukoiria esittelevällä aukeamalla on kuvattuna SPANIELEJA: cockerspanieli, amerikanvesispanieli, englanninspringerspanieli, irlanninvesispanieli, kenttäspanieli (eli fieldspanieli), clumberinspanieli, bretagnenspanieli (eli bretoni), SAKSANSEISOJIA: weimarinseisoja, lyhytkarvainen saksanseisoja, karkeakarvainen iso griffoni (eli korthalsingriffoni), SETTEREJÄ: irlanninsetteri, englanninsetteri, gordoninsetteri ja NOUTAJIA: kiharakarvainen noutaja, labradorinnoutaja, kultainen noutaja ja chesapeakenlahdennoutaja. Tuohon aikaanhan häntien typistäminen oli yleinen käytäntö, mutta mielenkiintoisin ilmiö on noutajien ulkomuoto; noin kevyet koirat mielletään nykypäivänä käyttölinjaisiksi.


Koiranpennun kouluttamisessa opastetaan, että koiraa saa rangaista vain silloin, kun se tavoitetaan kesken pahanteon. "Läimäytä sitä taitetulla sanomalehdellä ja sano selvästi: Ei, ei, ei!" Koira opetetaan istumaan sanomalla istu-käsky ja "kohota koiran päätä taluttimella ja paina sitä samalla takaosasta."

Ajo- ja vihikoirien kuva-aukeaman rotukirjo yllättää nykyihmisen, sillä siellä sijaitsevat: saluki, venäjänvinttikoira, skotlanninhirvikoira, saukkokoira, afgaaninvinttikoira, englanninvinttikoira, harmaa pystykorva, irlanninsusikoira, englanninjäniskoira (harrier), pieni englanninjäniskoira (beagle), kongonpystykorva (basenji), englanninkettukoira, vihikoira, basset ja amerikapesukarhukoira.


Kirja esittelee koiran "ulkonaiset ominaispiirteet" ja selittää mm. sen, miksi koira voi syödä luita. Syitä on nimittäin kaksi: "hampaat ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne soveltuvat erinomaisesti repimiseen, paloitteluun ja hienontamiseen" ja "mahalaukun ruuansulatusnesteet ovat paljon voimakkaampia kuin monien muiden nisäkkäiden". Koiran silmistä kerrotaan, että "silmien sijainti on tosin edullinen. Ne ovat sellaisessa kohdassa päätä, että eläin voi kummallakin silmällä katsoa suotaan eteenpäin." Erittäin valaisevaa.

Terrierejä esittelevällä väripiirrosaukeamalla esitellään airedalenterrieri, cairnterrieri, walesinterrieri, sininen kerrynterrieri, snautseri, irlanninterrieri, bedlingtoninterrieri, sealyhamninterrieri, dandie dinmontinterrieri, skotlanninterrieri, valkoinen länsi-ylämaanterrieri, bullterrieri, manchesterinterrieri ja skyenterrieri. Nykyihmisen mielestä snautseri ei kuulu terrierilaumaan. Mielenkiintoisin ulkonäöltään näistä on bullterrieri, joka on tuolloin ollut paljon lähempänä peruskoiraa, kuin rodun nykyiset edustajat.


Kääpiökoirien ryhmästä värikuvin esitellään seuraavat: king charlesinspanieli, japaninspanieli (eli japanese chin), kääpiöpystykorva (eli nykyiset pommit, kleinit ja mittelit), yorkshirenterrieri, englanninkääpiöterrieri, brysselingriffoni (eli griffon bruxellois), maltankoira, kavaton meksikonkoira, musta kääpiövillakoira, valkoinen kääpiövillakoira, italianvinttikoira, kiinanpalatsikoira, apinapinseri (eli affenpinseri), chihuahua, perhoskoira, kääpiöpinseri ja mopsi.


Palveluskoirien aukeamalla mainitaan kiinanpystykorva (eli chow chow), siperianpystykorva (eli siperianhusky), samojedinpystykorva, alaskanpystykorva (eli alaskanmalamuutti), berninpaimenkoira, harmaa pystykorva (joka ei ole ajo- ja vihikoirien kohdalla mainittu nykyinen norjanharmaa, vaan mitä ilmeisimmin keeshond tai wolfspitz), valkea unkarinpaimenkoira (eli kuvasz), newfoundlandinkoira, australianlammaskoira (kaiketi kelpie), komondor, pureneittenkoira, bokseri, tanskandoggi, walesinpaimenkoira corgi, rottweilinkoira, belgianpaimenkoira, puli ja vanha englanninlammaskoira. Tänä päivänä edes puolet näistä roduista ei kuulu palveluskoiriin. Unkarilaisten koirien ulkonäkö kiinnittää huomiotani: sen paremmin komondorilla kuin pulillakaan ei ole rastaturkia, eikä turkki ulotu maahan saakka.


Näytökset ja kokeet -otsikon alla kerrotaan, että "koirat, jotka näyttelyissä ovat saaneet valionarvon, ovat arvokkaita suvunjatkajina, ja niiden omistajat ansaitsevat niillä usein suuret rahat." Just joo, toteaa tämä kymmenen pentuetta kasvattanut Vuolasvirta-palkittu harrastaja.

Silti kirjasta löytyy nykypäiväänkin sopivaa viisautta: "Usein sanotaan, että koiranäyttelyjen arvioinnin tuloksena on valikoima koiria, jotka ulkonaisesti ovat moitteettomia, mutta eivät pysty enää rotunsa alkuperäiseen tehtävään."

Palveluskoirakokeista kerrotaan, että koirien on "ratkaistava tarkoituksellisesti järjestetty pulmatilanne ja selviydyttävä yllätyksestäkinm, jos sellainen sattuu." Tottelevaisuuskokeista kerrotaan, että "koiran on käveltävä moitteettomasti omistajan vierellä taluttimessa ja ilman. Sen on komennuksesta tultava kannoilla, istuttava ja pysyttävä paikoillaan".

Että näitä vanhoja kirjoja on hauska selailla!

Ilmestynyt 1969, 48 sivua, kustantaja WSOY.

perjantai 20. tammikuuta 2017

200 €:n koirakirja

Jep. jep, kirjan hinta tosiaankin on eräässä antikvariaatissa 200 euroa. Eikä ole kyse mistään antiikkisesta eeppoksesta. Alennuin jopa niin alas, että kysyin onko hinta todella oikein. Minulle vastattiin, että on ja kyseisellä hinnalla he ovat ennenkin myyneet kirjaa. Ja, mikä oudointa, kirja on nyttemmin kadonnut heidän sivustoltaan. Olisikohan myyty?!

Anyway, kyseessä on Bonnie Wilcox & Chris Walkowicz:
Maailman koira atlas

Tässä teoksessa on 5,2 kiloa tietoa, yli 1100 valokuvaa ja rotuhaksemistossa yli 800 nimeä, kun siinä mainitaan sekä rodun alkuperäinen nimi että suomenkielinen nimi. Koirat on jaoteltu vanhan roturyhmäryhmittelyn mukaan (voimassa julkaisuvuonna), mutta se tuskin haitta, sillä kirjan paras anti on runsas ja upea kuvitus.

Ilmestynyt 1991, kustantaja Pet Publishing, 910 sivua, suomentaneet Tuula Syvänperä ja Paula Heikkinen-Lehkonen.

PS. Muutama vaihtoehtoinen hinta samaiselle kirjalle: tori.fi 3 € (tullut myyntiin sen jälkeen kun hankin oman kappaleeni), eräs toinen antikvariaatti, (jossa ei kirjaa enää ole saatavilla, koska on myyty minulle) 5 €.


tiistai 10. tammikuuta 2017

Helmet-lukuhaaste

Helmet-kirjasto on koonnut hauskan lukuhaasteenlukea vuoden aikana annettuihin otsikoihin sopivia kirjoja. Montako koirakirjaa saan mahtumaan tähän haasteeseen? Moneen kohtaan ei tietystikään voi koiriin liittyvää kirjaa lukea, mutta merkitsen niihinkin sopivat lukemani kirjat tänne. Edes "jollakin lailla" koiriin liittyvät punaisella, muut vähemmän erottuvasti mustalla. Jos sama kirja soveltuu useamman otsikon alle, on se listattu "kakkosotsikoihinsa" joihin kuitenkin vaihdan toisen teoksen, mikäli sopiva kirja tulee vastaan, Tavoitteenani tietenkin on lukea kaikkiin ostikoihin sopiva oma kirjansa. Ja näitä siis haetaan  / olen lukenut:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Mirja Pyykkö: Avec Lulu - kertoo paljon koirafaktaa eikä nimestään ja kansikuvastaan huolimatta ole mikään yhden koiran elämäkerta, vaan pohtii koirien oloja Irlannista Intiaan ja taas takaisin, kts. bloggaukseni

2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Helena Meripaasi: Kuriton koiranpentu - on Tassu-trio -sarjan avausosa. Teksti on taattua tavaraa koira- ja kissafaneillekin. Niin minä kuin muutkin nuortenkirjabloggaajat (ai, olenko sellainen, koirakirjabloggaajaksi itseäni luulin) ovat tykänneet. Kts. bloggaukseni

3. Suomalainen klassikkokirja
Tuija Lehtinen: Rebekka ja talven taikaa Luin sarjasta vielä kolmannenkin osan tutkiakseni, voisiko Rebekka-sarjan listata koiraromaaniksi sivustolleni www.koirakirjat.com kun Rebekan perheessä omistetaan ja kasvatetaan borderterriereitä. Mutta jo edellisessä osassa petyin pahasti koiratietouden tasoon, eikä tämä nostanut käsitystäni. Kts. bloggaukseni

4. Kirja lisää hyvinvointiasi
Heli Heino: Venuksen vuosi - vaikutti ensin ihan absurdilta pimpin ympärillä pyörimiseltä, mutta aukeni tällaisen vaihdevuosivaivaisen naisen silmiä avaavaksi teokseksi. Oikein mukava kirja muuten, paitsi etten edes aasinsillalla saa teosta liitettyä koiriin.

5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Helena Rönkä: Yllättävä luonto - suomalaisia eläintarinoita on kertakaikkisen herttainen tietokirja, vaikka tarinan muodossa juttu eteneekin. Tarkkasilmäinen luonnontarkkailija kertoo eri eläimistä ja sattumuksista niiden arjessa. Useampikin koira on tarinoissa mukana luontoa tutkimassa, joten koiriin liittyy tämäkin kirja, hiukan. Suosittelen, ehdottomasti!

6. Kirjassa on monta kertojaa
Kirsti Manninen & Jouko Raivio: Jumalan ruoska on toinen osa kuusiosaisesta 1860-70-luvuille sijoittuvasta jännityskirjasarjasta. Nautiskelin kaikki osat, mutta tämän mainitsen lukuhaasteessa, koska tässä osassa esiintyy koiriakin; haureudessa elävällä kartanonrouvalla on peräti rotukoiria, mutta niiden rotu ei käy ilmi. Anyway, sainpahan tähänkin otsikkoon edes hatarasti koiriin liittyvän kommentin :D

7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
Anneli Kivelä: Katajamäki kahden vaiheilla - on yhdestoista osa aina yhtä todentuntuista maalaisromantiikkasarjaa. Melkein koirakirjoihin tässäkin päästään, sillä kirjailijahan on oikealta nimeltään Anne Seppälä ja on sillä nimellä kirjoittanut lasten koiraseikkailusarjaa Topi-koirasta. Kts. bloggaukseni

8. Suomen historiasta kertova kirja
O.A. Kallio: Savo - kotikuntani Joutsan kirjaston lukuhaasteeseen liittyvä kirja kotikonnuiltani; haasteessa luetaan kirja joka vuosikymmeneltä ja tämä on ensimmäiseltä eli julkaistu v. 1905. Ihanan kuvailevaa vanhanajan tekstiä, joka esittelee Savon historiaa ja paikkakuntia. Piirroskuvitus.

9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
Antti Arvaja ja Tuomas Mustikainen: Topi Sorsakoski: viimeiseen korttiin - aina välillä käsiini sattuu jokin elämäkerta, tällä kertaa Sorsakoskesta. Onhan kirja toisen taideteoksen inspiroima, koska siinä kerrotaan musiikista ja muusikoista? Ja koirakirjaksihan tämänkin saan käännettyä, sillä mukana jutussa ovat myös Kulkukoirat...

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
Kaari Utrio: Ruusulaakso -kirjan uusimmassa painoksessa on tyylikäs kansi. Koiraton kirja kuitenkin, joten ei kummempia kommentteja.

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Tim Walker: Lost in Suomi - Suomen tunnetuimman ulkomaisen opettajan humoristinen kuvaus suomalaisten oudoista tavoista naurattaa jopa suomalaista, sillä eihän mainituissa jutuissa ole kerrassaan mitään outoa! PS. Esiintyy tässäkin kirjassa koira...

12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
Matti Remes: Islantilainen syleily - tämän lähemmäksi politiikkaa sivuavaa kirjaa tuskin pääsen, kyseessä on dekkari, jossa murhataan poliitikko. Ponnahti esiin kun hain kirjoja sanalla koira. Tässä on mukana Laila-niminen koira, ja virheellisesti siteerataan "Laila, Laila, Laila, lempiystäväin".

13. Kirja "kertoo sinusta"
Hauska on tietää: Koirat - ehkä vähän otsikon vierestä, mutta kun tällä koiratietokirjalla on erityinen asema omassa koiraharrastushistoriassani - lasten koiratietokirja, kts. bloggaukseni

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
Lenita Airisto: Elämäni ja isänmaani herätti mielenkiintoni, kun havaitsin, että en ole tiennytkään kuinka monialainen ihminen Lenita Airisto on ollut. Koiraa häne ei kuitenkaan mainitse omistaneensa, vaikka voisi luulla, että maalaistalossa sellainenkin olisi ollut.

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
Hanna Kökkö: Saarikätkö Tämän kirjasarjan kanssa olen hurahtanut niin pahasti geokätköilyyn, että rekisteröidyin itsekin mukaan ja hain jopa ensimmäisen kätköni - tosin entisen työmaani pihasta, missä jo ennestään tisein sellaisen olevan. Ja tässäkin kirjasarjassa on mukana koira, nimittäin poliisikoira Vatanen, vrt kohta 48

16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
Clifford Simak: City nousi esiin kun hakusanana oli koira (kuinkas muuten) tässähän kerrotaan koirien nuotiotulitarinoita menneestä ihmisten maailmasta. Sci-Fiä en ole juuri lukenut, mutta tästä peräti tykkäsin, koska itsekin ihannoin maalla asumista. Tulevaisuudenkuvat siitä, miten robotit, koirat ja lopulta muurahaiset valtaavat maapallon ovat osuvia edelleen. International Fantasy Award 1952.

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
Juha T. Hakala: Luova laiskuus - Anna ideoille siivet on kirja, joka vahvisti näkemystäni siitä, että kahden vuoden pätkä-palkkatyössä olemisen jälkeen palaan yrittäjäksi. Vaikka joskuks sanoinkin, että ei enää koskaan, 2 x 10v sitä laija riittää. Vaan ei riitä, ensi kuussa kajahtaa! Koirakirjaa tästä en saa tekemälläkään, mutta tuleva yritykseni sivuaa myös koiria.

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
Tuula Kallioniemi: Aleksanteri Suuri ja muita koirajuttuja - näinkin koiraromaanin voi koota, kertomalla useita tarinoita, jotka eivät liity toisiinsa mitenkään, kts. bloggaukseni

19. Yhdenpäivänromaani
Peter Franzen: Särkyneen pyörän karjatila - kertoo perheestä, jonka jokaiselta jäseneltä tuntuu jokin pyörä särkyneen. Muuten ihan hyvä kirja, mutta koiraa ei löydy.

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Lars Billgren: Caddy - kompisen on Ruotsin edesmenneen Opaskoirakoulun julkaisema kirja opaskoiran ja opastettavan yhteensovittamisesta ja siitä, että 24/7 mukana oleva koira on oppaan lisäksi myös läheinen ystävä. En aikaisemmin ole blogannut vieraskielisistä kirjoista, mutta miksikäs nekin eivät voisi esiintyä blogissani, kts bloggaukseni

21. Sankaritarina
Mikko Aaltonen: JHT: Musta lammas - vahvistaa Vain Elämää -sarjasta saamaani käsitystä, että Cheek on fiksu jätkä. Mutta ei kuitenkaan niin fiksu, että olisi hankkinut koiran...

22. Kuvitettu kirja
Reetta Niemelä & Salla Savolainen; Uljas ja kadonnut koira on lastenkirja, joka kertoo ponikerholaisten elämästä ja ratsastusretkistä, ystävyydestä ja eläimistä. Tässä osassa karkukteillä oleva koira tuo mukaan koirafaktaa, kts bloggaukseni

23. Käännöskirja
Harlan Coben: Petät vain kerran kertoo miehensä murhan nähneen naisen tarinan, jossa juonenkäänteet yllättävät ja pistävät koko paletin uusiksi aina vaan uudelleen. Melkoinen lukukokemus!

24. Kirjassa selvitetään rikos
Mary Steward: Gabrielin koirat - kuten arvata saattaa, tartuin tähän kirjaan koirat-sanan takia. Mutta vaikka kirjassa vilahteleekin rotukoiria, haamukoiria, kulkukoiria ja koirapatsaita, en nimeäisi tätä koirakirjaksi, vaan annan olla pelkästään jännityskirja-tittelin alla.

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
Tuula Kallioniemi: Bongaa tilhi, Tossavainen on Tossavaisten perheestä kertovan sarjan kolmas osa. Ensimmäinen osa alkaa siitä ajatuksesta, että perheessä on kolme poikaa eikä yhtään koiraa. Joten onhan koko Tossavaiset-sarja vähän niin kuin koirakirja.

26. Sukutarina
Enni Mustonen: Mäntykosken Anna - Johannes ja Helena - Mäntykosken miniä, siinä sitä on sukutarinaa, jonka nuoruudessani katsoin televisiosta. Aikaa on ehtinyt kulua niin kauan, että en muistanut juonta. Ja taitaa siellä tarinoissa sentään joku koirakin vilahtaa.

27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
Muistojeni Joutsa. Luin nykyisen kotikuntani Joutsan asukkaiden muistelmateoksen, joka on toteutettu Angesselän kyläkoulun projektina vuonna 1993. Mielenkiintoisia tarinoita oli, mutta kielioppiin olisi saatu kiinnittää huomiota ja varsinkin välilyönteihin - kysymysmerkin edessä oleva turha välilyönti kertakaikkiaan hyökkäsi silmilleni joka kerta. Kuvia olisi saanut olla enemmänkin; toivottavasti nyt tekeillä olevaan vastaavantyyppiseen teokseen on saatu haalittua enemmän kuvahistoriaa.

28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
Mervi Heikkilä: Louhen liitto - Fantasia ei tosiaankaan ole minun lajini, mutta kummasti sitä silti tulee ahmittua. No, nyt syynä oli kirjailija, jonka tunnen henk.koht, sillä Mervin esikoisrunokokoelma Lupsukieli, ilomieli; Tassulan väen runoja, on julkaistu omistamani kustantamon kautta. Siis taas löytyi kirja, joka liittyy jollakin tavalla koiriin!

29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
Marja Korhonen: Sydämeen tatuoitu on neliraajahalvaantuneen ja puhekykynsä menettäneen Korhosen toinen teos. Haluaisin oppia häneltä asennetta selviytyä elämässä eteenpäin.

30. Kirjan nimessä on tunne
Väinö Linna: Musta rakkaus - ja minkä kun olen luullut, että Linna on kirjoittanut vain Tuntemattoman ja Pohjantähden allat...

31. Fantasiakirja
Chris Rindell: Ada Gootti ja Humisevan karju - Kalmatollon kartanoon kertääntyy väkeä osallistumaan lordi Gootin kirjalliseen koiranäyttelyyn. Mukana ihan oikeita koiria, mutta kirja on kuitenkin niin fantasiaa, etten laske sitä koirakirjaksi, mutta hauska nopeasti nautittu välipala se on.

32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
- - -

33. Kirja kertoo Intiasta
Vikas Swarup: Tyhjentävä vastaus eli kuka voittaa miljardin? - on elokuvaksikin tehty tarina slummien kasvatista, joka onnistuu voittamaan television tietovisan. Jokainen luku on vastaus yhteen kysymykseen ja samalla tarina köyhän tarjoilija-Ramin elämästä. Tykkäsin! Ja saan yhdistettyä koiriinkin, onhan kirjaa kutsuttu englanniksi myös nimellä Slumdog millionaire.

34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
Lars Strang: Yhteen taotut on rakkaus- ja seikkailukertomus 1650-luvulta. Kertomus on uskottava sekoitus historiallista faktaa ja fiktiota. Toivottavasti Strang jatkaa historiallisten romaanien parissa.

35. Kirjan nimessä on erisnimi
Joshua Doder: Koira nimeltä Grk - ei kyllä ole varsinainen koirakirja, vaan lasten seikkailuromaani, jossa päähenkilö lähtee ulkomaille palauttamaan toisen päähenkilön omistamaa koiraa ja joutuu vaarallisiin seikkailuihin.

36. Elämäkerta tai muistelmateos
Anne Mattsson: Tellervo Koivisto - tasavallan ykkösnaisen muistelmat osoittautui mielenkiintoisemmaksi kirjaksi kuin sitä lainatessani oletinkaan. Ei mässäillyt sillä, ketä kaikkia Tellervo Koivisto on tuntenut ja tavannut,mitä pidin positiivisena. Sujuvasti kerrottu.

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
Merja Jalo & Marvi Jalo: Jesse rauniokoira - 26. osa Jesse-sarjaa, ei onneksi ole alkanut toistaa itseään vaan nyt seikkaillaan jo Skotlannissa asti. kts. bloggaukseni

38. Kirjassa mennään naimisiin
Raila Kinnunen: Nasima kertoo afganistanilaissyntyisen Vuoden Pakolaisnaiseksi ja kansanedustajaksikin valitun maahanmuuttajan tarinan, jossa hän menee naimisiin suomenruotsalaisen miehen kanssa. Ilman koiraa.

39. Ikääntymisestä kertova kirja
Pekka Nykänen: Kuolemanlento; Finnairin tragedia Ahvenanmaalla 1963 - kirja kertoo tragedian ikääntymisestä, siitä, miten vain yksi onnettomuuden kolmesta hengissä selviytyneestä on enää elossa. Kirja on mielenkiintoinen, vaikka koiria ei tarinassa esiinnykään.

40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Mina Iranta: Iran, isoäidin maa - kirja pitää lupauksensa muuttaa käsitystäni Iranista sotaisana arabimaana. Kirjoittaja on persialaisen isän ja suomalaisen äidin tytär, joka vasta aikuisena käy ensimmäisen kerran isänsä synnyinmaassa. Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, joka uskaltaa laajentaa  maailmankuvaansa.

41. Kirjan kannessa on eläin
Yrjö Ylänne: Koirakirja (ilmestynyt 1936), tämän otsikon alle kävisivät varmasti kaikki koirakirjat, mutta otetaan tähän vuoden ensimmäinen koirakirja, josta olen tänne kirjoittanut jo ennen tähän lukuhaasteeseen tarttumistani kts. bloggaukseni

42. Esikoisteos
Riikka Hedman: Sämpy - Kissan vuosi. Joo, myönnän, hyppäsi aika kauaksi koira-aiheesta, mutta pakko oli lukea, kun satuin selaamaan kaupassa. Mielettömän ihania valokuvia kissoista ja hauskoja tekstejä Oulun murteella. Suosittelen kaikille!

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
Sirkka Garam: Koira kävi taloksi on ilmestymisestään asti ollut vanhempieni kirjahyllyssä ja siirtynyt muutama vuosi sitten minulle. Kun en ole ehtinyt käydä kirjastossa, tartuin tähän viimein ja yllätyin positiivisesti kirjan herkullisista oivalluksista. Kts bloggaukseni

44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
- - -

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
Anja Kauppala: Albina - Aleksis Kiven suuri rakkaus kertoo tekijänsä todeksi pitämää historiaa. 1800-luvun kulttuuripiirit ovat Suomessa olleet melko pienet, mutta minusta mielenkiintoiset.

46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
- - -

47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
Andrew O'Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn (täyttää kohdat 18, 23, 29, 35, 41) yllätti minut sisällöllään - fiktiivinen Maf on melkoinen älykkö, mutta Marilynin elämän seuraamisen ohella se muistelee myös monia todellisia koiria ja niiden elämäntyötä, kts. bloggaukseni

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Hanna Kökkö: Kätkö kertoo pojan tarinan ohella geokätköilystä, josta aiemmin olen tuntenut vain nimen. Kirja sai minut pohtimaan josko alkaisin koirineni samoilla etsimässä kätköjä. Voisi olla hauskaa. Näitä lasten- ja nuortenkirjoja luen, koska haluaisin itsekin kirjoittaa niitä lisää, vrt. bloggaukseni

49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Irma-Liisa Juuti: Katse täynnä ystävyyttä on Suomi 100-runokirjasarjan teos. "Sanat näin ja sanat noin, uuteen uskoon panna voin. Ajatukset monet saan ottaa kiinni, uudestaan laittaa jakoon. Jospa rakoon jäisivät ne jonkun oven, tekisivät soman loven ajatuksiin lukijan, minusta näin tukijan toinen aatteillensa saa, niitä itse kasvattaa." Kummitädilläni on sana hallussa!

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Satu Rämö: Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä mistä pidät annettiin luettavakseni, kun kehuin olevani rupeamassa - taas - yrittäjäksi. Kirja antoi lisävirtaa suunnitelmiini.
Listaa viimeksi päivitetty 22.12.2017 - huhh-huhh, kolme kirjaa puuttuu... jäänee puuttumaan...

perjantai 6. tammikuuta 2017

Visailu: Rodut FCI 1-10

Rotukirjoja, vanhoja, kun on luettu, niin tähän sopii kaveriksi pikku visailu tyyliin tunnista rodut, nykyajan kuvia, siis omaottamiani. Tämä ei ole helpoimmasta päästä, vaan olen ihan etsimällä etsinyt vähän vaativampia tunnistettavia.


Jos avasit kaikki visailut kerralla, niin niiden sivustolle upottaminen ei toimi, joten rotuvisa löytyy täältä: http://koirafanitusfi.polldaddy.com/s/fci-1-10-vol-1, jolloin visa aukeaa uuteen ikkunaan.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Koirakirja (vuodelta 1936)

kirjoittanut Yrjö Ylänne

Innostuinpa nyt selailemaan Lasten koirakirjan kirjoittajan aikuisille tehdyn rotuoppaankin. Teos "omistetaan Suomen Kennelliitolle" Listaan tähän ensimmäisenä omaan korvaani hauskoina sorahtavia rotujen nimiä:

Norlannin pystykorva eli gråhund eli jämthund eli grå dyrehund eli elkhound, Lapin pystykorva eli finnehund, Arabian vinttikoira, saluki eli gasellikoira, jättiläissnautseri eli Riesenschnauzer, Maltan koira eli malteeseri, Venäjän pystykorva eli laikka, Hollannin pieni venekoira eli schipperke (joka muuten on belgialainen rotu), Lhassan terrieri (joka on Englannin vanhaa lammaskoiraa muistuttava tiibettiläinen rotu), Pommerin pystykorva eli kääpiöpystykorva eli pomeraniaani


Ilmestynyt 1936, kustantaja Otava, 216 sivua.

Ja sitten joukko kuvia.


Suomenpystykorvista oli muuten kauniit kuvat (kuten kirjan kannessakin), mutta tämä ei niinkään miellyttänyt silmääni. Kuvateksti kirjassa: "Eräs viime vuosien edustavimpia pystykorvia. Valio Hiien Isku, uros, omist. nimismies Lauri Forss, Hirvensalmi."
Ettei vain olisi Yrjö Ylänteen kennelnimi tuo Hiien...?







Tässäpä vähän 1930-luvun saksanpaimenkoirasta rungonmallia, sopisi olemaan nykypäivän itäeuroopanpaimenkoira.













"mustan-, ruskean- ja valkoisenkirjava Karjalan karhukoira"










"Sankt Bernhardin munkit harjoittamassa kuuluisia koiriaan ihmisystävälliseen tehtäväänsä."

kevytrakenteisia ovat (enkä nyt puhu munkeista)







"Afganistanin vinttikoira"

Huh-huh, tämän päivän koiriin verrattuna...












Tämän olen toki tiennyt ennestäänkin, että rodun alkuaikoina suomenajokoirissa oli muitakin värejä kuin nykyinen ruskea valkein merkein mustalla manttelilla.

Ylempi: "Tyypillinen kotimainen ajokoiranarttu. Viisun Trio, omist. kunnallisneuvos Akseli Haikio, Paimio."

Alempi: "Nykyhetken parhaimpia ajokoirauroksiamme. Ukko av Huuna, omist. isännöitsijä F. Dahlstedt, Tervakoski." Mahtoikohan koiran häntä olla jostakin syystä typistetty, vai saattoiko oikeasti olla noin lyhyt?

Kuvateksteistä ilmenee, että rotukoiria harrastettiin tuolloin ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvissa perheissä. Koirien omistajien nimiä ei mainita juuri muissa kuin kotimaisissa roduissa.


"Suorakarvainen noutaja" joka on kehitetty Labradorin noutajasta ja settereistä. "Rotu nauttii kotimaassaan [Englannissa] ja usealla taholla muuallakin kasvavaa suosiota, mutta pohjoismaissa sillä ei ole käytäntöä, ei varsinkaan meillä." Suorakarvaisen noutajan ohella muita noutajarotuja ovat "kultainen noutaja, kiharakarvainen retrieveri [joka on Labradorin koiran ja villakoiran ristisiitos], Venäjän noutaja sekä Labradorin koira.





Ranskan hirvikoiran (kuvassa) ohella ranskalaisina ajokoirarotuina mainitaan Chien de Franche Comté, Vendéen koira (jota on karkeakarvainen ja lyhytkarvainen muunnos), Griffon Nivernais, Braque de Norman, Chien de Gascogne ja Chien de Gascon-Saintongenois.






"Kostroman ajokoira" on venäläinen rotu.

Toinen kirjassa mainittu venäläinen ajokoirarotu on "harlekiini-ajokoira", jolla kerrotaan olevan "omituinen mateenkarvainen väri ja kummalliset herasilmät" ja sen sanotaan olevan norjalaisen Dunkerin ajokoiran lähisukulainen.





Mäyräajokoira eli Dachsbracke on eri rotu kuin mäyräkoira. Eikä se ole dreeverikään, koska on Saksasta. Sen sanotaan polveutuvan matalasta mäyräkoirasta ja Saksan ajokoirasta.









Olen kuullut ja nähnytkin nyöriturkkisia villakoiria. Mutta ei niiltä ole keskiosaa ajeltu kaljuksi, vai muistankohan väärin...? Ja nimenkin muistan väärin, näkyy selvästi olevan "nuoravillakoira".









Tästä villakoirasta kerrotaan, että se on rotunsa valioedustaja. Luokkansa voittajana se on kuvattu Frankfurt am Mainissa vuonna 1935 "toimeenpannussa koirien maailmannäyttelyssä."







Bracco, italialainen kanakoira.


Täytyy myöntää, etten olisi tunnistanut rotua ilman kuvatekstiä, vaikka nykypäivän bracco italianot toki tunnistan.
Cockerspanielista kerrotaan, että se on saanut nimensä riistalajeista, joita sillä metsästettiin eli kurppa, teeri, pyy ja metso (wood cock, moor cock, heath cock)

Kuvien koirat ovat "Suomessa kasvatettuja cockerspanieleja. Vas.: Muc Hill Cockie, omist. neiti Anneli Carlsén, Viipuri. Oik.: Muc Hill Blue Lily, omist. luutnantti L. Lerche, Munkkiniemi."





"Kaunis ryhmä kenttäspanieleja."


Enää en ihmettele yhtään, että fieldspanieleissa joskus syntyy punavalkoisia pentuja.




Bullterrieri on tuohon aikaan ollut vielä ihan peruskoiran näköinen.









Ilman kuvatekstiä en kyllä olisi tunnistanut näitä "Airedalen terriereitä". Niitä on siinä "täysi tusina" ja ne ovat kaikki "samaa pesuetta".








Ja loppuun vielä mukaan tekstiäkin aiheesta sylikoirat. Alla osin kesken jäävässä kuvassa "karvattomia koiria" eli kaksi chihuahuaa.







Huomioithan, että olen valokuvannut (skanneriin yhdistetty pöytäkone dead) ja kertoillut tähän vain omaan silmääni ottaneita erikoisia kohtia kirjasta. Suurin osa kuvista ja teksteistä voisi olla nykypäivänkin koirakirjoissa.

Lasten oma koirakirja vm. 1954

kirjoittanut Yrjö Ylänne


Vaikka minulla onkin kaksi seinällistä koirakirjoja työhuoneessani, välillä löytyy divareista aarteita. Joulunjälkeislahjaksi itselleni tilasin Ylänteen kirjoittaman Lasten oman koirakirjan, joka lienee ensimmäinen lapsille suunnattu suomenkielinen koirakirja.

Kirjassa pääpaino on kuvilla, ja rotujen esittelytekstit on mahdutettu kuvateksteiksi. Tietouden ja kieliasun puolesta kirja vastaa aikuisille tehtyjä kirjoja, mutta kuvissa on paljon pieniä lapsia koirien kanssa.

Kuten jokainen koiraharrastaja tietää, rodunjalostus muuttaa koirien ulkonäköä. Kuvasin kännykällä muutaman hauskimman kuvan ja liitän ne tähän kommenttien kera.

Ilmestynyt 1954, kustantaja Otava, 79 sivua.




Lapsen kanssa koira, jonka rotuesittelyn yhteydessä mainitaan olevan "kaikkien lasten tuttava Lassi-koira, monen hauskan elokuvan ja kirjan sankari."

Seuraavassa kuvassa "lapset ovat pukeneet Pökön vaariksi."

Kissasta koko kielellä tykkää cockerspanieli ja "Newfoundlandin koira" on otettu tähän näytteeksi senaikaisten koirien valkoisten merkkien koosta.



 

Noutokapulaa suussaan pitää, ei suinkaan petit brabancon, vaan mopsi! Villakoira puolestaan päästi tänne ilmeensä ansioista.

 

Sitten siirrytään osastolle karvoja. Kolme koiraa ovat cairnterriereitä ja etutassut ilmassa istuu "Länsi-Ylämaan valkoinen terrieri."

Kuvaa, jossa koira on pikkupojan kanssa voisi pitää melkoisena kuva-arvoituksena, enkä usko, että  juuri kukaan ensikatsomalla tunnistaa rotua. Kyseessä on snautseri! 


Itselleni uutta tietoa kirjassa kerrottiin salukista, jota kutsuttiin myös nimellä gasellikoira. "Hyvin kasvatettu saluki ei juo likaisesta astiasta eikä sellaista maitoa, jota ihmiskäsi on koskettanut.


Kääpiöspanieli -nimisestä rodusta sanottiin, että rodussa on "useita värinsä puolesta eroavia muunnoksia." Ja muunnokset olivat "Kuningas Kaarlen spanieli" ja "Kuningas Kaarlen Kavaljeeri".




Viimeisenä sitten on kokonainen aukeama samanrotuisten koirien kuvia. Kyllä, kaikki edustavat samaa rotua, ja se ei ole tiibetinspanieli vaan "Kiinan palatsikoira".